Monimuotoinen kehityshäiriö
Lapsellani on todettu monimuotoinen kehityshäiriö sekä tarkkaavuuden ja toiminnan ohjauksen häiriö. Hänellä on myös joitakin kontaktihäiriön piirteitä, mm. erityisiä kiinnostuksen kohteita ja omalaatuinen leikkimistyyli. Miten monimuotoinen kehityshäiriö eroaa laaja-alaisesta kehityshäiriöstä? Tuntuu, ettei oikein tiedä pitäisikö liittyä autismi-, adhd- vai kehitysvammaliittoon vai kaikkiin näistä. Lapsellani on neuropsykologisissa päättelytehtävissä hyvin vaihtelevia tuloksia keskitasosta erittäin heikkoon tasoon. Ainakin kaksi vuotta sitten hänen suoriutumisensa oli ihan rajalla, ettei tullut diagnoosiksi lievä kehitysvamma.
Olisiko lievästi kehitysvammaisten harjaantumisluokka paras koulumuoto, sillä hän tarvitsee runsaasti henkilökohtausta ohjausta tehtävien aloittamiseen, niihin keskittymiseen ja myös vapaammissa tilanteissa kuten välitunnilla, missä hänen on vaikea päästä mukaan toisten leikkeihin? Hänelle on suositeltu yksilöllistettyä oppimäärää ja erityisluokkaa/koulua, mutta ei pidennettyä oppivelvollisuutta.
Näistä lapsuusiän kehitykseen liittyvistä erilaisista ongelmista on päässyt kehittymään diagnoosien viidakko, jossa niin vanhemmat kuin ammattilaisetkin ovat joskus eksyksissä. On totta kai tärkeätä, että lapsen kohtaamille pulmille saadaan nimi, mutta välillä näiden eri häiriöiden erottelu toisistaan menee kovin hienosyiseksi.
Usein kyse on vain siitä, mitä ominaisuutta halutaan korostaa. Monimuotoisista kehityshäiriöistä puhutaan silloin, kun lapsen kehityksessä on monia huolta herättäviä piirteitä. Lapsi ei oikein osaa keskittyä puuhiinsa, hän voi olla motoriikaltaan jotenkin kömpelö ja vuorovaikutus niin aikuisten kuin muiden lasten kanssa voi olla välillä vaikeata. Kaikkea tätä - ja kenties muitakin oppimisen esteitä - ilmenee siis samanaikaisesti. Kuitenkin tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat ovat niitä, mihin eniten kiinnitetään huomiota tai mistä aiheutuu suurinta haittaa, kun puhutaan monimuotoisista kehityshäiriöistä.
Niihin kiinnitetään myös erityistä huomiota, kun suunnitellaan tällaisen lapsen kuntoutusta ja erityisopetusta. Laaja-alaisista kehityshäiriöistä puhutaan silloin, kun halutaan korostaa lapsen käyttäytymisen autistisia piirteitä, siis sosiaalisen kanssakäymisen tavallisuudesta poikkeavia piirteitä.
Mutta nämä ovat monesti vivahde kysymyksiä, joissa katsojan silmälasit ratkaisevat, mitä hän ensiksi näkee. Lapsellanne on nyt diagnoosi, ja se hyöty siitä on, että tie moniin erityisjärjestelyihin on auki. Ovat opetuksen muodolliset järjestelyt mitkä tahansa, tällainen lapsi tarvitsee yksilöllistettyä opetusta ja runsaasti henkilökohtaista avustamista.
Teidän sijassanne harkitsisin vielä lapsen hakemista pidennetyn oppioikeuden piiriin. Se yksi vuosi on taatusti tarpeen siellä toisessa päässä, kun peruskoulu päättyy. Tällainen lapsi tarvitsee sitten aikanaan nuoruusiässä paljon enemmän aikaa ja tukea isoksi kasvamiseen kuin ikätoverinsa.
Heikki Seppälä
Psykologi
Kehitysvammaliitto