CP-vamma/autismi (päivitetty)
Nyt tulin ihan itkun kanssa neuvolasta. Oli pojalla (3 kk) jäykkyyttä ylävartalossa ja pituuskäyrä näytti jo toisena kertana peräkkäin laskeneen.
Poika on viides lapsemme. Vanhimmalla lapsella todettu ADHD/as-piirteitä. Keskimmäisellä lapsellamme monimuotoinen kehitysviivästymä. Itselläni oli raskausaikana paha anemia, folaatin puute ja B-12-vitamiinin puute.
Vauva on TODELLA rauhallinen tapaus, nukkuu suurimman osan päivästä. Viihtyy todella pitkään (jopa tunnin) katsellen käsiään. Hymyilee, ei naura vielä ääneen. Pari ensimmäistä kuukautta oksensi todella paljon, nyt sekin rauhoittunut.
Spastisuus sanaa kuin googlettaa, löytyy CP-vamma heti. Nyt siis haluaisin täältä "synninpäästön", eli tiedon ettei kyse voi olla CP-vammasta/autismista!
Toiseen asiaan: Onko monimuotoinen kehitysviivästymä luokiteltava vammaksi Voiko siitä "parantua" kuntoutuksella? Miten itsenäinen elämä aikuisena?
Hyvä kysyjä,
Ensiksi: 3 kk:n ikäisen pituuden mittaus on kipristelevällä vauvalla todella haastava tehtävä. Sitä paitsi kasvun hidastumista ei pysty niin pienten mittausvälien avulla seuraamaan. Painon kehittyminen tuossa iässä on oleellista.
Tuosta ylävartalon jäykkyydestä on lasta näkemättä mahdotonta sanoa mitään. Ei CP-vamma ole sellaisenaan mikään tuomio. Näille oireille fysioterapeutit voivat tehdä hyvin paljon. Teillä on varmaan yhteys ennestään paikalliseen lastenneurologiin. Hänen tutkimukseensa kannattaa vauvanne järjestää.
On hyvä merkki,että hän hymyilee - siis autistisia piirteitä ei vielä ainakaan ole. Tähän ominaisuuteen kannattaa satsata juttelemalla ja leikittämällä joka tapauksessa huomioiden erityisesti käsien käyttö. Jos ne ovat jatkuvasti nyrkissä, käden selkäpuolen silittely aukaisee niitä. Erilaisten tuntovirikkeiden antaminen: karkeilla/pehmeillä leluilla, veden loristelu, puhaltelu yms. houkuttelevat käsien käyttöön. Lämpimässä kylvyssä lapsi rentoutuu.
Monimuotoisessa kehitysviivästymässä joudutaan kuntoutuksessa kiinnittämään huomiota kaikkiin hänellä esiintyviin poikkeavuuksiiin. Kontaktin hoito on varmaan ensisijaista kommunikaation kehittämiseksi. Hän on varmaan koulussa ja paikallisen kuntoutustiimin hoidossa. Pitkä kehitysvammalääkärin kokemus on opettanut sen, että ennusteita ei lasten kohdalla voi antaa. En unohda koskaan USA:laisen lastenneurologin sanontaa: "Älä koskaan anna periksi, lapsella on niin suuri kyky parantua". Tehdään asiantuntijoiden ohjeiden mukaista työtä, mutta ennen kaikkea annetaan lapselle rakastava kotiympäristö. Se on Teidän tärkein tehtävä. Ammatti-ihmiset hoitavat pääasiat, perhe auttaa niin paljon kuin iloisesti jaksaa.
Lisäys: On syytä huomata, että vauvan kädet ovat normaalisti nyrkissä. Niiden tulee aueta 4 kk ikään mennessä, jolloin sen jatkuminen voi olla CP:n ensioire estäen käsien tarttumisharjoitukset.
Parhain toivotuksin
Maija Wilska
Kehitysvammalääkäri