Vanhemmat ja aikuinen kehitysvammainen
Kehitysvammainen aikuinen henkilö oli saanut kirjastokortin ja lainasi kirjoja. Hän ei kuitenkaan aina palauttanut lainoja ajoissa, jolloin kertyi sakkoja. Vanhemmat pyysivät perumaan kirjastokortin, mihin kirjasto myöntyi. Henkilö yritti saada uuden kortin, mutta se evättiin häneltä.
Onko vanhemmilla oikeus puuttua kirjaston ja asiakkaan väliseen sopimukseen? Pitäisikö heillä olla valtuutus asiainhoitoon, eli olla edunvalvojia? Onko siis kirjasto menetellyt oikein toimiessaan pelkästään sen tiedon varassa, että kortin eväystä pyysivät kehitysvammaisen vanhemmat?
Kirjaston työntekijät käyttävät vanhemmista termiä "holhooja". Voiko aikuisella kehitysvammaisella olla holhooja? Tietääkseni käytetään termiä "edunvalvoja", ja edunvalvojan asettaa maistraatti. Kirjaston henkilökunnan myötätunto on kehitysvammaisen puolella, mutta he eivät koe voivansa asialle mitään.
(Vernerin toimitus pahoittelee vastauksen viipymistä.)
Kirjojen palauttamisen viivästyminen yli eräpäivän ei liene rikoksista pahimpia. Siksi vanhempien jyrkkä linja ihmetyttää. Tässä jää kysymään, mistä kaikesta onkaan kyse - joka tapauksessa jostakin aivan muusta kuin kirjojen palauttamisesta.
Juridisesti ottaen vanhemmilla ei ole oikeutta puuttua aikuisen ihmisen kirjastoasiointiin. Onhan kyseessä kaikesta päättäen lukutaitoinen ihminen, joka osaa käyttää tällaista palvelua. Kirjasto ei myöskään saa kohdistaa syrjiviä toimia asiakasta kohtaan sen takia, että joku muu (vaikka sitten vanhemmat) sitä toivoo. Kirjasto voi evätä kirjastokortin asiakkaalta vain samoista syistä ja samoilla kriteereillä kuin muiltakin asiakkailta. Jos nämä kriteerit eivät täyty, kirjaston on yhdenvertaisuusperiaatteen nimissä kieltäydyttävä kirjastokortin eväämisestä. Mihinkään edunvalvontamääräykseen ei taatusti sisälly oikeutta säädellä päämiehen kirjastoasiointia edunvalvonta rajoittuu yleensä talous- ja omaisuusasioihin.
Niinpä kirjasto voi tässä asiassa paljonkin. Kirjasto voi pitää omista toimintasäännöistään ja periaatteistaan kiinni. Siitä ehkä seuraa ikävää vuorovaikutusta, mutta silloin kirjasto tietää ainakin tehneensä oikein, eikä se ole vähän se.
Tässä tarvitaan kuitenkin jotakin aivan muuta kuin juridiikkaa. Vanhemmat yrittävät vahtia ja valvoa kehitysvammaista jälkikasvuaan, kenties suojella häntä ja hänen mainettaan, mutta tulevat tällä kontrolloinnilla tehneeksi karhunpalveluksen omalle lapselleen. Ei tällaiseen auta mikään muu kuin keskusteleminen ja keskusteleminen, mieluiten toisten vanhempien kanssa, aiheena se, että joskus on annettava lasten elää omaa elämäänsä ja tehdä omia virheitään ihan itse!
Terveisin
PsL Heikki Seppälä
Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtaja
Kehitysvammaliitto