Epäilys asperger oireyhtymästä
Hakeuduin perheasianneuvottelu konsultointiin sekä työterveyshuoltoon erilaisten omien oireiden kuten alavireisyys, unettomuus yms. johdosta. Molemmilla tahoilla esitettiin epäilys, että osasyynä vaikeuksiini voisi olla se, että mieheni saattaisikin olla asperger-henkilö. Tämä oli uusi termi, jota en ollut aikaisemmin kuullut ja olen yrittänytkin ottaa siitä selvää.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 34 vuotta ja siitä 23 vuotta naimisissa. Olen elänyt hänen kanssaan kuin ainakin tavallinen pari ja olen ollut yhä enemmän ja enemmän hämmästynyt hänen syrjäytyneestä ja helposti agressoituvasta käytöksestään ja käsityksestään esim. ns. omasta elämästä joka tarkoittanee täydellistä eristäytymistä kaikista muista ihmissuhteista, tilannetajuttomuutta ja töykeää käytöstä kaikille niille jotka lähestyvät esim. syntymäpäiväkutsuin, myös oman perheen piiriin kuuluvia juhlia ei olisi syytä pitää, eikä ainakaan mitenkään varustautua niihin. Jos vieraita ei miellytä talon siivo ja tarjoilu niin sille ei kuulema mahda mitään, omapahan on vieraiden asia. Kun itse haluaisin käydä vieraisilla tai kutsua vieraita kotiin mieheni ensin ehdottaa että emmekö voisi tavata baarissa ja sitten väittää että olen riippuvainen esim. äidistäni (jos äiti on kutsuttu samoihin juhliin), hän ei sanomansa mukaan kestä katsoa kun menen 'teeskentelemään' ja 'makeilemaan'! juhliin tai vierailuille. En saa kutsua kotiini vieraita, edes veli ei saisi käydä eikä oikein äitikään. Yllätysvieraita ei saa tulla paitsi hänen äitinsä jolla on omat avaimet kotiimme. Viime viikonloppuna olisin halunnut menna katsomaan äitini kaksoissisarta (84 v) joka oli päässyt kotiin
kesäisen aivoinfartin jälkeen ja kasvojen alueelle sattuneen basaliooma tyvisolusyöpäleikkauksen jälkeen. Sain kuulla hirmuisen psykologisen 'julistuksen' omasta psyykkisestä tilastani joka päättyi siihen, että häntä ei asia voisi vähempää kiinnostaa.
Voiko asperger -ihmiset olla vallanhimoisia parisuhteessa? Miksi mies tahtoo rajoittaa elämääni ja alistaa minua? Voiko asperger -ihminen olla fyysisesti vaarallinen? Yhden kerran ennen asperger -sanan kuulemista olikin jo aihetta ottaa yhteyttä rikosuhripäivystykseen. Pitääkö olla varuillaan? Hän ei tee koskaan omasta mielestään mitään väärin, ei kadu eikä ole pahoillaan eikä häntä saa syyttää mistään. Muutoin mieheni on ujo ja kiltti, vähäpuheinen ja vetäytyy dekkarien ja sudokujen pariin heti kun siihen tulee tilaisuus. Miten voin suhtautua häneen? Alanko hoitajaksi,siedän,ymmärrän ja selitän kaiken aina parhain päin sukulaisille ja tuttaville joita hän töykeällä käytöksellään loukkaa. Voiko aspergeria -oire -epäilyistä puhua läheisten kanssa loukkaamatta ilman diagnoosia olevaa oudosti käyttäytyvää kumppania?
Luin, että asperger -syndrooma voi olla periytyvä. Onko sillä yhteyttä epilepsiaan ja vainoharhaisuuteen. Miehen ydinperheessä on molempia diagnooseja, lisäksi mieheni äiti on yhtä tyly ihmissuhteissaan kuin
poikansakin. Lapsemme, kaksoet ovat nyt 22 vuotta ja löytäneet kumppanit. Vaikenenko kaikista epäilyistä ja ydinperheessä olleista poikkeamista kun tytär on alkanut pohtia lapsien hankkimista nyt kun opiskelut ovat päättymässä ja tutkinto- ja työasiat ovat kunnossa.
Saako aspergerilta edellyttää mitään käytöstapoja?