Abortista kertominen myöhemmin syntyneelle lapselle
Hei! Olemme muutama vuosi sitten läpikäyneet raskauden keskeytyksen hyvin vaikean kehityshäiriön vuoksi raskausviikolla 21. Pidimme vauvaamme synnytyksen jälkeen sylissä ja hän tulee aina olemaan yksi lapsistamme. Päätös oli luonnollisesti vaikea, mutta myös oikea. Nyt mieltäni vaivaa miten kertoa asiasta myöhemmin syntyneelle lapsellemme. Kertoako totuus että raskaus keskeytettiin vai että vauva kuoli äidin masuun? Ikä täytyy tietenkin huomioida ja asia ei ole vielä ajankohtainen, koska lapsemme on vasta alle vuoden. Asia kuitenkin vaivaa minua. Aikuisena hän kuitenkin tulee totuuden kuulemaan enkä halua valehdella. Eli miten kertoa kun hän alkaa asiasta kyselemään esim. haudalla käydessämme? Nimimerkki: Asia vaivaa
Hei!
Puhuin asiasta psykologi Markus Sundinin kanssa. Hän muistutti muutamasta asiasta. Ensinnäkin kuolemalla ja kuolintavalla on lapselle eri merkitys kuin aikuiselle. Toinen tärkeä asia on, että monissa tilanteissa tunteet kertovat enemmän kuin sanat, ja siksi on tärkeää olla rehellinen.
Lapselle kuva tapahtuneesta muodostuu pikkuhiljaan. Jo pieni lapsi aistii vanhempien tunteet esimerkiksi haudalla käydessä. Niille tunteille on hyvä antaa nimi esimerkiksi kertomalla miksi vanhemmat ovat surullisia tms.
Kun lapsi alkaa kysellä asiasta, hänen kysymyksiin on hyvä vastata mahdollisimman konkreettisesti ja rehellisesti. Oma kokemukseni on, että lapsi lopulta neuvoo vanhempiaan. Joskus vanhempana tulee kerrottua turhankin paljon, eikä lapsi ymmärrä asiaa. Mutta samalla voi oppia tuntemaan oman lapsensa tavan käsitellä asioita. Samankin perheen eri lapset voivat käsitellä asioita hyvinkin eritavalla. Toinen voi kysellä paljonkin toinen kuitata asian lyhyesti.
Lisäksi suosittelen, että tutustuisit keskusteluryhmään Vernerin Tietoa odottajille -sivuilla. Keskustelupalstalla toimii kymmenen koulutettua tukihenkilöä, joiden kanssa voi keskustella joko yleisessä tai suljetussa ryhmässä. Keskusteluryhmä on osoitteessa http://verneri.net/yleis/keskustelu/.
Ystävällisin terveisin Niina Sillanpää