Kanssakäymisen ongelmia
Hei, minulla on 9-vuotias lievästi kehitysvammainen tytär ja hän on myös perheen ainoa lapsi. Hänellä on myös tarkkavuushäiriö. Ongelmamme liittyy toisten lasten kanssa olemiseen; tyttäreni lyö miesystäväni lapsia. Tilanne saattaa syntyä esim. näin: toinen lapsi keinuu, ja tyttäreni haluaisi myös keinua. Hänelle sanotaan että odota, kohta on sinun vuorosi. Hän ei kestä sitä, vaan lyö. Joskus tyttäreni yrittää ottaa toisen kädestä tavaran, ja kun toinen ei anna, hän lyö. Kerran sattui myös, että miestystäväni lapsi oli nukkunut tyttäreni huoneessa, ja kun tyttäreni aamulla heräsi hän alkoi heti lyömään tätä lasta. Tilanteet ovat hyvin stressaavia kaikille osapuolille, myös tyttäreni alkaa itkeä ja hermostuu entisestään - puhumattakaan siitä että toiset lapset alkavat pelätä tytärtäni, joka muutoin on aivan ihana ja valloittava, huumorintajuinen lapsi. Olemme yrittäneet ennaltaehkäistä tilanteita, neuvoneet toisia lapsia miten on paras toimia, kieltäneet tytärtäni lyömästä ja kertoneet, kuinka se sattuu toiseen ja pyytäneet miettimään miltä hänestä itsestä tuntuisi jos häntä lyötäisiin. Tuntuu, että kaikilta menee hermot, eivätkä toiset lapset enää halua tulla meille. Tämä ongelma on saatava ratkaistua jollakin järkevällä tavalla, jotta voimme jatkaa yhdessäoloamme. Kiitos jos voitte tarjota vinkkejä, mitä kannattaa yrittää! Olen itse ajatellut, että voisimme harjoitella tilanteita ikään kuin psykodraaman keinoin.
Kysyin asiaa Kehitysvammaliiton koulutusyksikössä työskentelevältä erikoissuunnittelija Erja Pietiläiseltä, joka on erikoistunut mm. perhetyöhön ja varhaisvuosien erityiskasvatukseen. Hänen mukaansa kysymykseen on vaikea vastata, sillä lapsesi käyttäytymisen taustalla saattaa olla hyvin monia syitä, jotka eivät välttämättä liity mitenkään hänen kehitysvammaisuuteensa. Vastaavantapaiset ongelmat ovat tavallisia myös sellaisissa uusperheissä, joissa lapsilla ei ole ollenkaan vammaisuutta. Tyttäresi kokee ehkä miesystäväsi lapset uhkana itselleen; hän saattaa olla mustasukkainen, kaivata huomiota, kokea menettämisen pelkoa. Kaiken kaikkiaan lapsesi ei varmaan osaa käsitellä uutta tilannetta. Hän todennäköisesti tarvitsee paljonkin aikuisen tukea, apua ja mallia, miten toimia tilanteissa ja kokea itsensä hyväksytyksi ilman menettämisen pelkoa.
Miten pystyisitte kääntämään yhdessäolon hetket hänelle ja myös kaikille muille osapuolille myönteiseksi kokemukseksi? Mitkä asiat ovat kivoja yhdessä? Onnistumisen kokemukset voisivat vähentää lapsesi mahdollista mustasukkaisuutta tai pelkoa.
Näin Internetin välityksellä ja tuntematta perheesi tilannetta tarkemmin on mahdotonta antaa kovin yksityiskohtaisia neuvoja. Ehkä voisitkin ottaa miesystäväsi kanssa yhteyttä perheneuvolaan ja käsitellä ammattilaisen kanssa tilannetta ja mahdollisia ratkaisukeinoja syvällisemmin. Saisitte aikuisina apua ja tukea, miten toimia hankalaksi osoittautuneissa tilanteissa siten, että kaikilla olisi hyvä olla.
Ystävällisin terveisin,
Anneli Puhakka
Kehitysvammaliitto