syömisen/painon rajoittaminen?

Lähettänyt 30.3.2008 klo 18:05 käyttäjä Liisa

Hei!

Onko joku löytänyt hyviä keinoja pitää downin - mikä ettei muidenkin erityisten - syöminen kurissa?
Meillä oli ensin pulmana se, että lapsi ei syönyt juuri mitään muualla kuin kotona ja sielläkin valikoiden. Sitten ruoka alkoi maittaa liiankin hyvin. Muualla ollaan tyytyväisiä, että on se hyvä kun ruoka NYT maittaa. Kotona pitäisi rajoittaa, ei enää kolmatta lautasellista, vasta söit, ei voi nyt olla nälkä jne. Tuntuu ikävältä, kun viestsi on se, että milloinkaan syöminen ei ole sopivaa. Samalla pitäisi rohkaista monipuolisempaan valikoimaan = terveellisempään ruokavalioon. En usko, että puhumalla saadaan sopivaa lopputulosta. Nyt poika osaa jo itsekin keittää makaroneja, jos ei ole mieleistä ruokaa...
Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia.

Sirpa

31.3.2008 klo 14:14

Hei!

Meillä ollaan pidetty tiukkaa linjaa syömisen suhteen niin kauan kuin vain muistan.
Periaate on ollut se, että ruokaa laitetaan kohtuukokoinen annos lautaselle ja sitten lisäksi salaattia. Lisää ei saa ottaa ennenkuin salaatti on syöty. Sitten saa ottaa yhden kerran lisää ja sekin vain pieni annos... Lisäksi kaikki mahdollinen rasvattomana ja makaroonit ja riisit tummina, leipä mieluummin ruista.
Mutta, mutta. Tämäkään ei tunnu tarpeeksi riittävän. Neidin maha kasvaa kasvamistaan ja olemus pyöristyy. Mutta ei ainakaan toistaiseksi liikaa. Yläasteelle siirryttäessä kuulemma koulussa lisää saa ottaa vain pelkästään salaattia. Ehkä kotonakin pitää siirtyä samaan käytäntöön...
On se kumma, että lempiruuiksi muodostuvat kaikki ne, mitä pitäisi rajoittaa: makkara, makaroni, hampurilaiset, lihapiirakat jne. Salaatteja olemme vain aina tunkeneet lautaselle ja kaikkea uutta aina vain ihan vähän. Uudet ovat ns. harjoittelukappaleita, jotka on syötävä lautaselta pois.
Herneitä harjoiteltiin tosi pitkään, ehkä ne tuntuivat aluksi ilkeiltä suussa...

tv Sirpa

Liisa

11.4.2008 klo 17:39

kiitos Liisa kokemuksistasi! Oletteko saaneet kohtuudella säilytettyä ruokarauhan rajoituksista huolimatta? Minusta tuntuu joskus kurjalta, kun perheen yhteisistä ruokahetkistä tulee taistelua, äänekästä protestia, kun Hän ei saa mitä haluaa tai mieleistään määrää. Puhumattakaan käyttäytymisestä sen kerran kun syödään kylässä tai julkisilla paikoilla. Miten usein onkaan joku ystävällismielinen ulkopuolinen sanonut 'antaa nyt pojan syödä kun näyttää maittavan...' Argh!

Liisa

11.4.2008 klo 17:41

Tarkoitin siis Kiitokset Sirpalle kokemusten jkamisesta!
Kevät jo sekoittaa pään... Liisa

karppi

10.8.2008 klo 16:08

minun vammainen lapseni syö vähähiilihydraattista ravintoa ja on pysynyt suhteellisen hoikkana. Moni kritisoi karppausta tiedon puutteen takia. Lisää infoa karppauksesta löytyy esimerkiksi http://www.karppaus.info

emotikka

31.8.2009 klo 21:03

Kiitos mielenkiintoisesta kommentista vhh-ravinnosta! Olen itse miettinyt aihetta,kun oma jatkuva nälkäni talttui rajoittamalla hiilihydraattien määrää. Oman työkokemukseni mukaan varsinkin downeilla on usein kyltymätön ruokahalu ja on tullut mieleen, että olisiko vhh:sta apua heidän kohdallaan.Koska itse olen kärsinyt jonkinasteisesta kroonisesta näläntunteesta koko elämäni ja luullut olevani vain syöppö (tosin paino-ongelmia ei ole ollut) niin tuntuu hankalalta väittää jollekin downille, että hänellä ei olisi nälkä, vaikka hänen oma kokemuksensa on jotain muuta. Nälässä ei ole kenenkään kiva olla, mutta miten sen nälän saa pois taitaakin olla yksilöllisempi juttu kuin yleisesti ajatellaan.Toki joihinkin kehitysvammaisuksiin ja sairauksiin taitaa kuulua se, ettei tunnista nälkä-kylläisyystilaa, mutta osin saattaa olla kyse oikeastakin näläntunteesta.Useimmiten kun lautaset on kuitenkin kukkuroillaan perunamuussia tai pastaa, tai muita hiilihydraattiherkkuja, harvemmin sitä kunnon pihvejä näkee.

Vastaa viestiin