Yksin odottajia

Moi.tsemppiä=) Tuollainen ukko jouti mennäkin.Pärjäät ihan hyvin ilman mistäkin.

Olen parikymppinen, viikkoja 13. Tulin raskaaksi yhden yön ilosta vaikka oli kumi ja jälkiehkäisy. Tyypin nimeä en muista enää enkä usko hänen olleen sieltäpäin mistä väitti olevansa, ei ole hänen yhteystietoja niin en voi kertoa raskaudesta. Aborttipaperit oli jo valmiina minulla mutta viikko oli vielä aikaa miettiä asiaa ennen lääkärille menoa ja uskaltauduin vasta silloin avautumaan muille esim. äidilleni/ystäville. En voinut tehdä aborttia, ultrassa näkyi pieni sydän ja terve alkio. Ja en kadu tippaakaan, lähipiirissäni on eräs ihminen joka selvinnyt yksin neljän lapsen kanssa ja jos hän on selvinnyt niin miksi en minä yhden aarteeni kanssa selviäisi?
Tämmöinen tarina täällä.

Aloin vähän aikaa sitten seurustella aivan ihanan miehen kanssa...koko hommaa vain varjostaa se, että hänen eksänsä on hälle raskaana, eikä kertonut miehellekään kuin vähän aikaa sitten, ja heidän erostaan on jo aikaa. Minä en häntä tuon takia meinaa jättää, tätä naista en vain ymmärrä, miten voi pimittää tuota tietoa. Aikoo kuulemma pitää lapsen, pitkitti ja pitkitti lääkäriin menoa, niin, että enää ei muuta mahdollisuutta ole kuin pitää lapsi, tämä nainen on juuri ja juuri täysi-ikäinen, ja hällä tuntuu olevan joku leuhkimisen aihe se, kun on entiselleen raskaana ja hänestä tulee yksinhuoltaja. Se lapsi ei ole mikään lelu, tai nukke.

Tällaisilla asioilla kun on vaikutusta muihinkin kuin vain lapsen isään/äitiin.

Toki on paljon sellaisia yksin odottajia, joita ymmärrän erittäin hyvin, mutta tällainen "suunnitelmallinen" lapsen pitäminen ja lääkäriin menon pitkittäminen tuntuu lähinnä tuon mieheni kiusaamiselta.

Kaiken lisäksi neiti Tuleva Äiti polttaa, ja juo, että minkähänlainen lapsesta tulee...

mites nämä liittyi kehitysvammaisuuteen?

Toivottavasti joku edes vielä katselee näitä sivuja. Elikä jotakin omasta tilanteestani. Olen 5 kuulla raskaana oleva 31 vuotias. Mies otti ja lähti puolitoista vkoa sitten joten jäin odottamaan tätä vauvaa yksin. Minulla on ennestään jo 7 vuotias ekaluokkalainen tyttö jonka isästä olen eronnut jo tytön ollessa 2 vuotias. Minun ja tämän vauvan isän suhde kesti 2 vuotta, lähti seuraavana päivänä kun 2 vuotis päivä oli ja tämä kyseinen päiväkin meni riidellessä. Meidän suhde ollut todella myrskyinen viimeisen vuoden. En jotenkin voi uskoa tämän olevan totta, välillä mietin että koska tämä painajaisuni loppuu ja herään... mutta mies sanoi kun puhuttiin reilu vko sitten puhelimessa että tämä on 100 prosenttinen ja lopullinen päätös että ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssa, ei siis tällä hetkellä halua tavata lastaankaan. Sitä en voi ymmärtää että ihminen ei halua omaa lastaan tavata, toivottavasti tässä asiassa muuttaa mielensä viim.kun vauva syntyy. Olen tyttöni kanssa muuttanut tuon miehen perässä reilu vuosi sitten pois lähimmäisteni "naapurista", en kuitenkaan pidemmälle kuin 60-80 km. Nyt kuitenkin olen päättänyt että emme muuta pois tuolta paikkakunnalta, viihdyn siellä ja tytöllä alkanut koulu ihan ok, paitsi mitä nyt parin vkon ajalta pahasti keskittymisongelmia...juttelin just eilen opettajan kanssa. Kaipaan todellakin seuraa muista yksin odottajista, tai jotka ovat just saaneet vauvan mutta odottivat yksin koska mies päätti lähteä. Asustelen lohjalla, jotenka sieltä päin jos löytyisi muita. Käyn myös tyttöni kanssa kerran kuukaudessa järjestettävässä "olohuoneessa" tapaamassa muita yksinhuoltajia, mutta ei kuitenkaan ole sama asia kuin keskustella jonkun kanssa joka täysin samassa tilanteessa. Toivottavasti löytyy muitakin..jotta voimme treffailla..... Koetetaan jaksaa kaikki me hyljätyt naiset!

Minulla on myös sellainen tilanne, että mies päätti jättää minut yksin odottelemaan vauvaa. Olen nyt viidennellä kuulla raskaana. Aluksi oli innoissaan asiasta mutta sitten kelkka kääntyi aivan yllättäin, ja nyt olen muutama kuukauden yksin saanut kokea ensimmäiset potkut ja muut ihanat jutut, mutta myös raskauden huono puolet mielialan vaihtelut yms. Heidi jos olet vielä kuulolla, miten voitaisiin vaihtaa osoitteita? Olen myös eteläsuomesta ja olisi kiva vaihtaa ajatuksia, jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Voimia kaikille muille yksin odottajille täältäkin!

minä jäin yksin odotusaikana ja olen nyt pienen down pojan (2,5kk) äiti. Kaikki on mennyt hienosti mutta painotan että tukiverkot ja muut läheiset ovat nyt kultaakin kalliinpia. Toisaalta itse tulee oltua aktiivisempi kontaktiin kun ehkä olisin jos olisi mies. Paljon tunteita tuo yksin jääminen tuo, myös synnytyksen jälkeen. Lapsen vuoksi on ne käsiteltävä jottei jää kaunaa. Hyvää lukemista oli "Musta tulee perhe" niminen kirja yksinodottajille, humoristinen ja asiaa. suosittelen! Voin vaihtaa ajatuksia jos joku kaipaa kokemuksia miten asiat on lähtenyt liikkelle :)

Täällä yksi yksin odottaja pirkanmaalta. Viikkoja takana reilu 23. Yllättävän hyvin tämä yksinkin sujuu, vaikka kiva se olis jos joku kysyis miten jaksaa ja silittelis masua...

Naiseni on raskaana rv.29 suhteemme on ongelmissa. Raskauden alussa meillä oli kova riita ja ehdotin eroa ja aborttia. En tietenkään sitä halunnut. Pyysin asiaa anteeksi,ehkä se ei riitä. Välillä menny paremmin välillä huonommin. Nyt oon koittanu tehdä kaikkea että menisi hyvin. Ehdottanut juttuja ja siivoillu yms. Riidoissa olen kohdannut häneltä lyömistä ja tavaroiden paiskomista. En siedä väkivaltaa. Olen jo harkinnut eroa kun toistamiseen kerään itse kamani tai minut heitetään ulos. En jaksa. Miksi raskaana oleva nainen käyttäytyy noin? En ole se aktiivisin vauva pölisijä tai mahan sivelijä mutta yritän aina kaikkeni. Mutta niin,miksi mies jättää naisen...
Keski-ikääne miäs

Hei halusin vaan sanoo kaikille, jotka tänne on kirjotellut ja on vielä kirjottava tai ei uskalla jakaa omaa tarinaansa. Te ootte ihan sairaan vahvoja naisia ja te ootte tärkeitä. On aivan käsittämätöntä kuinka jaksatte