Lapsen täytettyä 18 vuotta

Miten poikasi itse suhtautuu asiaan? Minun poikani on odotellut paikkaa kaksi ja puoli
vuotta. Aikanaan juteltiin, että työkeskukseen
totuttuaan hän voi muuttaa pois kotoa ja hän sen
hyväksyi. Tilapäisellä asuntolapaikalla hän
on 4-6 päivää kuukaudessa. Odottelemme paikkaa
luottavaisin mielin. Nuoren itsenäistymiseen
kuuluu muuttaa lapsuudenkodista. Ehkä
on hyväkin, että olemme molemmat saaneet kypsytellä asiaa.

Ymmärrän hyvin sinua Sipukka,itselläni 19v.tyttö ja
olen myöskin toisinaan hyvin väsynyt kaikkeen
hoitamiseen ja kaiken maailman asioiden järjeste-
lyihin,ja joskus käy mielessä että olisiko jo aika
luovuttaa ja ajatella jo itseäänkin,mutta kun se ei
todellakaan ole helppo päätös tässä aika kylmässä ja kovassa maailmassa,meillä ei edes vielä haettu
mitään paikkaa,ja jonotkin ovat pitkiä,kunhan nyt
kypsytellään ajatusta,jotenkin välillä koko ajatuskin puistattaa ja välillä ei,kertokaa nyt
muutkin kokemuksistanne asumisjärjestelyistänne
ja siitä miten on lähtenyt käyntiin,
toivotan sulle Sipukka voimia ja eiköhän pojalle
paikka löydy,ja hyvä sellainen.

Saankohan näin asuntolan ohjaajana kirjoitella tänne...:)? Näkisin asian siten, että ei todellakaan ole äidissä tai isässä vika, jos alkaa vähitellen tuntumaan, ettei enää aina jaksa. Eikös ole ihan luonnollista, että lapsi muuttaa pois kotoaan tuossa iässä? Kyse ei taatusti ole siitä, etteivät vanhemmat lastaan rakastaisi, enkä ole ketään kollegaa kohdannut, joka niin ajattelisi.

Olen kovin pahoillani, mikäli asuntolan tai ammatti-ihmisten puolella on negatiivisia asenteita, jos joudut tuntemaan, että kukaan ei lastasi huoli tai hänet laitetaan jonnekin säilytykseen. En ihmettele, jos äidin huoli on, miten lasta (tai nuorta) osataankaan hoitaa tai ohjata oikein. Olisikin hienoa, jos ammatti-ihmiset osaisivat ottaa enemmän vanhempiakin yhteistyökumppaneiksi:) Ehkäpä sellainen yhteistyö ei niinkään sitten vanhempiakaan jännittäisi, voisi ihan rauhassa antaa lapsen muuttaa, kun tietää, että vaikka asuntolan henkilökunnan kanssa voi joka asiasta puhua ja järjestelyistä sopia.

Eli tiivistettynä: sinun ei tarvitse kokea oloasi huonoksi, ei missään nimessä. Olisi mukava kuulla, miten asiat edistyvät:)

poikani muutti vuosi sitten ns omaan kotiin, asuntolaan omaan huoneeseen. ensin oli järkytys ja tyhjä syli-tunne. sitten huomasin jaksavani todella paljon paremmin kun päivät eivät menneet arkirutiineihin kuten vaipan vaihtamiseen jne! nyt pojalla on kolme-neljä hoitajaa vuorossa, yksi kun väsyy toinen tulee tilalle :) minä kerään rusinat pullasta, jaksan olla kivaäiti, käytän ostoksilla ja uimassa ja sitten vien hyvillä mielin takaisin omaan kotiin omaan rauhaansa.
asuntola on hyvä, oma huone tuo yksityisyyttä ja huomasin miten ihanaa onkaan kun joku toinen jaksaa huolehtia lapsen pyörätuolin huollosta ja käyttää ortoosin sovituksessa sensijaan että itse järjestän vapaapäivää töistä ja teen tunteja sisään..
itse nostan hattua asuntolan työntekijöille, he tekevät työtä sydämellä koska mitään isoa rahaa siitä ei saa :)

olen järkyttynyt vantaan kehitysvammaisten asuntoloista .
saatika että vantaa sioitaa nuoret jyväskylän yläpuolelle.
päivätoiminasta puhumattakaan.
päivätoiminta on aivan alkeelista jos on lisä vammana cp-oire täysin autettava. onneksi puhuu ja juoruaa.
päivätoiminassa ei osata käytää edes nostoliinoja . ette joutuis sairaalaan. jalka vääntyi niin pahasti että on eilen viimeksi viety päivätoiminasta sairaalaan ampulansilla tais tulla pitkä reissu.
joka päivä syötetään jotakin mille on ehdotoman allerginen.
kysyessä vastaus ,et voi todistaa.
nyt kävi heille huonosti
tällä kertaa voin todistaa .
kirjalliset ilmoitus mille nuori on allerginen .
pyysin kirjallisesti mitä lapseni on syönyt . listasta löyty joka päivän aterian kohdalta että ei sais antaa mutta annetaan kuin jollekin
koe kaniinille.
ehkä siinä syy miksi lapseni asuu edeleen kotona . henki muuten lähtee.

Hei,siitä on jo vuosi aikaa kun olet kirjoitellut,nyt olen utelias,ja kysynkin onko
asuntola paikka jo löytynyt ja jos on,niin miten
on lähtenyt käyntiin?itse odottavalla kannalla
jospa sellainen mukava paikka löytyisi johon
uskaltaisi lähteä yrittämään,en osaa kuvitella,että montaa vuotta itse enään jaksaisin,vaikkakin iso muutos tulisi olemaan..

Hei,lueskelin eka kertaa näitä sivuja,ja on todella järkyttävää miten kehitysvammaisia kohdellaan.
Itselläni on 20v down-nuori ja hänelle tehtiin anomus asuntolaan, kun tytär oli 15v. Ajattelin, että se kestää monta vuotta, ennenkuin saa paikan sinne. Mutta se saatiinkin pian, hän oli 17v kun muutti sinne asumaan.
Vaikka oli niin nuori, hän sopeutui sinne hyvin. Ehkä se onkin niin, että nuorenpana se on helponpaa. Hän on kotona 2-3 viikon välein, viikonlopuisin.
Mutta eihän nämä huolet kuitenkaan lopu, vaikka asuukin asuntolassa. Sitä miettii, kuinka pärjää ja osaavatko oikein suhtautua häneen. Kun sielläkin on jatkuvasti sijaisia ja tuntuu ettei ne välttämättä ole päteviä.
Onneksi asumme samalla paikkakunnalla, niin on helpompi seurata tilannetta. Meidän vanhenpien on ajettava heidän etujaan, eihän niitä kukaan muukaan tee ja tapeltava oikeuksista, jotka heille kuuluu.