Erityiskoulu ja henkilökohtainen avustaja

Perusopetuslaissa on selkeästi määritelty, että opetuksesta on aina vastuussa opettaja! Mitään tuntimääriä henkilökohtaiseen opetukseen ei ole olemassa, mutta opettajan tulee jakaa opetusvelvollisuusaikansa niin, että kaikille riittää henkilökohtaista ohjausta joka päivä. Avustajan tehtävä on totisesti "vain" avustaa, eli toimia oppilaan käsinä, jalkoina yms. Avustaja ei opeta, eikä hänelle voida sysätä opetettavia asiota. Näistä seikoista pitää vanhempien olla tarkkana ja käydä esim. seuraamassa opetusta. Myös HOJKsissa eli henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa tulee näkyä, mitä oppilaalle opetetaan ja miten. Tämä paperi laaditaan yhdessä vanhempien kanssa ja sen toteutumista seurataan säännöllisesti.

Hei Ope!
Ja kiitos vastauksestasi. Noin kyllä itsekin ihan maalaisjärjellä ajattelin, että opetuksesta pitäisi olla vastuussa opettaja. Mutta kauhean vaikea asiaan on puuttua, jos koulussa on jo vuosikausia ollut se käytäntö että kaikki henkilökuntaan kuuluvat tekevät kaikkia juttuja. Eikä periaatteessa minulla sitä vastaan ole mitään, mutta mielestäni jotenkin pitäisi silloin taata se, että koko henkilökunta on tietoinen jokaisen oppilaan tavoitteista ja saa myös henkilökohtaista ohjausta siitä, miten mitäkin osa-aluetta pitäisi opettaa ja miten tavoitteisiin pyritään.
Itse olen aika pettynyt tuohon HOJKS:iin, joka periaatteessa on todella hyvä asia, mutta käytännössä voi helposti jäädä pelkäksi "paperiksi", jolla ei oikeasti ole muuta virkaa kuin se, että lain kirjain tulee täytettyä.
En oikein tiedä miten asian voisi ottaa esille, niin että keskustelusta tulisi rakentava ja että se johtaisi myös positiiviseen lopputulokseen. Koska itselläni ei ole erityisopettajan koulusta on vähän vaikea lähteä kyseenalaistamaan ammattilaisten opetusmetodeita ym. Inhottavaa olla aina se "hankala äiti"...

Puutunpa minäkin keskusteluun.

Meillä on EHA-tasoinen tyttö ja niin vain sielläkin luokassa on, että taideaineet ja käsityöt on siirretty avustajalle opetettavaksi. Näin minun silmiini opetuksella ei ole mitään jatkuvuutta tai linjaa, vaan tekevät mitä milloinkin päähän pälkähtää.

Minusta se on harmi, koska taidepuolella kehitysvammaisellakin voisi olla onnistumisen kokemuksia ja hyvää mieltä. Lisäksi avustajan opettaminen johtaa siihen, että avustajien tehtäviä ei sitten tee kukaan. Koululla käydessään saa vaan kuulla valituksia niistä asioista, jotka kuuluvat avustajille (eivät enää näe omia tehtäviään).

Minäkään en aina ja kaikessa jaksa olla hankala, vaan olen tyytynyt odottamaan koulun vaihtumista, joka kuitenkin vääjäämättä on edessä lapsen kasvaessa. KYllä tämä näinkin menee. Sillä jokaisessa systeemissä on omat hyvätkin puolensa, milloin mitkäkin.

Hei Toinen äiti!
Oletko tuosta avustajan opettamisesta koskaan kysynyt opettajalta? Miten hän on sen perustellut?
Entä miten teillä tuo HOJKS, onko siihen kirjattu aine tai aihealuekohtaisesti ihan konkreettisia tavoitteita ja myös keinoja, joilla näihin tavoitteisiin pyritään? Entä HOJKS:n seuranta tai siis yleensä seurataanko teidän koulussa tavoitteiden toteutumista säännöllisesti?

Itseänikin häiritsee tuo asia, että jos opetuksesta vastaa milloin kukakin eikä selkeitä, kaikkien tiedossa olevia tavoitteita ole asetettu, niin tosiaan helpolla saatetaan tehdä vähän niin kuin fiilispohjalta, mikä milloinkin sattuu tuntumaan kivalta.

Oma mielipiteeni on se, että vaikka kyseessä olisi kuinka vaikeavammainen lapsi, pitäisi opetus silti olla tavoittellista (asetetaan sitten ne tavoitteet sille tasolle ja aikavälille, jossa myös vamman vaikeusaste on huomioitu). Muistan joskus jostain lukeneeni, että helposti erityisluokissa ns. vaatimustaso romahtaa eli vaikevammaisilta ei välttämättä edes odoteta sen kummempia edistysaskeleita.