Henkilökohtaisen avustajan käyttö
Voisitteko selventää henkilökohtaisen avustajan käyttöä kehitysvammaisen lapsen apuna. Jos lapsi on päivähoidossa ja vanhemmat töissä, se 30 h viikossahan menee hoitopäivien aikana. Voiko perhe saada henkilökohtaista avustajaa lisäksi kotiin, jos lapsi tarvitsee sielläkin apua?
Entä mitä tarkoittaa se, että avustajan saannin edellytyksenä on, että vammaisen henkilön pitäisi pystyä itse ilmaisemaan, mihin ja miten henkilökohtaista apua käytetään?
Vaikeavammainen lapsi on oikeutettu vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun silloin, kun hän ei ole vanhempiensa ja muiden huoltajiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa, vaan voi itse ainakin osittain vaikuttaa ja tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan. Mitään ikärajaa henkilökohtaisen avun myöntämisessä ei ole, vaan lapsen tarpeet ja oikeus henkilökohtaiseen apuun arvioidaan yksilöllisesti. Myöskään periaatteellista estettä sille ei ole, etteikö tässä tapauksessa olisi mahdollista saada henkilökohtaista apua myös ilta-aikaan, mikäli henkilökohtaisen avun kriteerit täyttyvät.
Henkilökohtainen apu kohdistuu niihin toimiin, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä omien valintojensa toteuttamisessa niin kotona kuin kodin ulkopuolella: päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Lapsen ollessa kyseessä tulee henkilökohtaisella avulla tulee vastata lapsen tarpeisiin iän ja lapsen kehitystason edellyttämällä tavalla. Avuntarvetta arvioitaessa tulee lähteä liikkeelle siitä, mikä on vammattoman lapsen mahdollisuus ja kyky toimia itsenäisesti kullakin ikätasolla sekä miten henkilökohtaisella avulla voitaisiin turvata vammaiselle lapselle samat mahdollisuudet liikkumiseen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin ym.
Henkilökohtaisen avun edellytyksenä on se, että vammainen ihminen kykenee itse tavalla tai toisella ilmaisemaan, mitä hän on aikeissa tehdä ja mihin hän tarvitsee apua. Mielipiteen ilmaisussa saa käyttää apua ja tukea, eli täysin itsenäisesti asiasta ei kenenkään tarvitse suoriutua. Henkilön oman näkemyksen selvittämisessä voidaan käyttää erilaisia kommunikaation apuvälineitä ja -menetelmiä, esim. kuvia. Omaiset ja läheiset voivat auttaa, mutta avun tarpeen määrittely ei voi täysin perustua muiden esittämiin näkemyksiin. Henkilökohtaiselle avulle ei ole alaikärajaa, mutta lapsen ollessa kyseessä voi vaatimus määritellä itse avun sisältöä ja toteutustapaa aiheuttaa joitakin rajoituksia. Pienen lapsen kohdalla avun sisällön ja toteutustavan määritteleminen vaaditulla tavalla voi olla hankalaa (ei kuitenkaan välttämättä mahdotonta), mutta usein kouluikäinen pystyy jo näkemään oman avuntarpeensa melko hyvin.
Mikäli lapsen ei katsota täyttävän henkilökohtaisen avun myöntämiskriteerejä, hänelle on järjestettävä muita sopivia ja tarkoituksenmukaisia palveluja. Mikäli vaikeavammaisen lapsen avun tarve edellyttää pääosin sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti, tulee siihen vastata muun sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädännön perusteella. Mahdollista on esimerkiksi toteuttaa palveluasumista kotona, jonka osana on avustajapalvelu. Tällöin lähtökohtana on, että lapsen hoidon, hoivan ja huolenpidon tarve on niin suuri, että vanhemmat eivät ilman apua pysty hoitamaan lasta kotona. Erilaisten arkiaskareiden tueksi perheiden on mahdollista saada myös esim. kotipalvelua.
Mahdollisesti päiväkodissa tukena oleva henkilökohtainen avustaja ei ole vammaispalvelulain mukainen vapaa-aikaan tarkoitettu henkilökohtainen avustaja eivätkä päivähoidon aikana käytetyt avustajatunnit näin ollen kuluta käytettävissä olevaa 30 tuntia.
Ystävällisin terveisin
Vernerin verkkotoimitus