Venekallo
Poikani pää on syntymästä asti ollut ikäänkuin pitkulainen, takaraivo on hyvin ulkoneva, paljon ulkonevampi kuin kummallakaan meistä vanhemmista. Syntyessä pää oli iso, py 38,5 cm. Poika syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Ikää on nyt 9 kuukautta. Alussa pään koko oli +2 käyrällä, neuvolalääkäri mittasi meidän päänympärykset ja koska isällään on todella iso pää, olisi pojan pää kuulemma saanut kasvaa +3 käyrälläkin ja olisi ollut vielä normaalia. Päänkasvu kuitenkin hidastunut koko ajan mielestäni suht radikaalisti ja nyt kasvaa enää hieman keskikäyrän yläpuolella. 8 kk neuvolassa py oli 46,7 cm. Pää on edelleen takaraivosta hyvin ulkoneva. Ihan pienenä kesti hyvin pitkään ennen kuin poika sai itse käännettyä päätään puolelta toiselle selällään ollessa koska takaraivo otti ikäänkuin vastaan ja oli tiellä. Pää ei myöskään pysynyt keskiasennossa ollenkaan, tämä kertonee paljon kuinka ulkoneva takaraivo on. Ilmeisesti tämän takia päänasento on jäänyt toispuoleiseksi, poika pitää päätä usein hieman vasemmalle kallellaan. Tämän takia olemme neuvolan lähetteellä käyneet fysioterapiassa kerran kuussan n. parikuisesta asti ilman tuloksia. Muuten poika kasvaa hyvin, on hyvin solakka poika. Syntymämitat olivat 3420 g ja 51,5 cm, 8 kk neuvolassa mitat olivat 8040 g ja 71,5 cm.
Kuinka yleisiä venekallotapaukset ovat? Neuvolassa asiasta ei ole ollut mitään puhetta, mutta viime aikoina asia on alkanut itseäni vaivaamaan miksi takaraivo on niin ulkoneva. Neuvolassa ovat vain tuumanneet että on erikoisen muotoinen pää, ei muuta, eivät ole olleet huolissaan. Pitäiskö minun kuitenkin ottaa asia puheeksi seuraavassa neuvolassa? Erityisesti siksi on alkanut huolettamaan että poika on viimeisen viikon aikana alkanut heiluttamaan päätään sivulle hyvin erikoisesti, ikäänkuin pakkoliikkeenomaisesti. Voisiko olla jokin neurologinen oire?
Venekallo syntyy, kun päälaenluiden välinen keskisauma luutuu ennen aikojaan koko miltaltaan tai osaksi, sauma on etuaukileen takapuolella. Se voi tuntua sormiin luuharjanteena, mutta tunnustelulöydös ei riitä diagnoosiin. Tavallisesta kallokuvasta ei myöskään ole hyötyä. Lapsen otsa muodostuu leveäksi ja korkeaksi, ja kallo kapenee niskaan päin. Tämä on siis päinvastaista normaaliin kallon muotoon nähden, jossa otsa on kapeampi tai saman levyinen kallon takaosan kanssa. Sivulta katsottaessa venekallon korkein kohta on etuaukileen tasolla ja profiili laskeutuu takaraivoa kohti. Tila, joka on yleensä havaittavissa jo syntymässä, ei ole kovin tavallinen, esim. huulihalkio on kaksi kertaa yleisempi, esiintymislukuja en ole löytänyt. Diagnoosi varmistetaan ja leikkaushoito toteutetaan joko HUS kraniofakiaalikeskuksessa tai Oulussa, mieluusti jo ensimmäisellä ikävuodella.
Lapsilla on vaihtelevia persoonallisia päänmuotoja ilman luutumispoikkeavuuksia, joten erikoiskeskus edellyttää lastenlääkärin tai lastenneurologin tutkimusta ja lähetettä. Teidän lapsenne ovat useat lääkärit nähneet (synnytyslaitos, neuvola, muutkin?), samoin neuvolan henkilökunta ja fysioterapeutti. Kun heidän puoleltaan ei ole venekallon mahdollisuutta otettu puheeksi, eivät ehkä pidä sitä todennäköisenä? Ottakaapa asia suoraan puheeksi, tarvittaessa saatte varmaan lähetteen erikoislääkärille. Jos muita oireita voinnissa tai virkeydessä ei ole, en osaa huolestua pään heiluttelusta.
Ystävällisesti,
Marja-Leena Hassinen
Lastentautien erikoislääkäri, kehitysvammalääkäri