Nuoren viha vanhempia kohtaan
20-vuotias lievästi kehitysvammainen tyttäreni vihaa minua. Hän syyttää minua siitä, että synnytin hänet tähän maailmaan. Hänen kehitysvammansa todettiin syntymästä asti, mutta päätin pitää lapsen, koska rakkauteni ei lasta kohtaan muutu, oli sitten vammainen tai ei. Arki kyllä onnistuu hänellä, hän ei valita, vaan esim. menee mielellään avotyöpaikkaan. Sosiaalisissa suhteissakaan ole mitään ongelmaa. Ainoa ongelma on se, että hän vihaa omaa kehitysvammastatustaan, vaikkei kukaan siitä hänelle huomauta. Hän ei vain haluaisi elää ja syyttää minua, kun olen tehnyt "virheen".
Lasten viha ja syytökset vanhempiaan kohtaan ovat hyvin yleisiä. Ne kuuluvat kasvamiseen. Vanhemmilta odotetaan kykyä ja jaksamista ottaa vastaa näitä tunteita. Joskus se tuntuu ylivoimaiselta, varsinkin, jos syytökset ovat jatkuneet pitkään.
Luulen, että jos istuisitte alas ja jatkaisitte yhdessä vihan tutkimista, voisitte löytää vihan takana olevia erilaisia ajatuksia. Voiko olla, että tyttäresi vihan takana onkin joitakin pelkoja? Suosittelisin teille asian tiimoilta yhteisiä keskusteluja, joissa sinulla olisi vain kuuntelijan ja kyselijän rooli. Jos pystyt, älä puolusta itseäsi, kuuntele vain.
Jos haluat lisävinkkejä, voit laittaa sähköpostia osoitteella tiedotus(at)kvl.fi.
Ystävällisin terveisin,
Niina Sillanpää
Sosiaalipsykologi, kouluttaja
Psykoterapeuttiopiskelija