Liian tiukat rutiinit
Hei,
Monet kehitysvammaiset ja esimerkiksi autistiset henkilöt noudattavat mielellään tarkkoja rutiineita ja monesti niistä onkin apua arjessa. Mutta entä jos rutiineiden ja aikataulujen noudattaminen alkaa hallita ko. henkilön koko elämää? Esimerkiksi päivällisen syöminen 1-2 minuuttia tavallista myöhemmin aiheuttaa 3 tuntia kestävän raivokohtauksen? Tai jos koulusta lähtö puoli tuntia aikaisemmin opettajien kokouksen takia pilaa koko loppuviikon aikataulut totaalisesti?
Miten tällaisissa tilanteissa tulee toimia? Pitääkö tiukkojen rutiineiden noudattamista jatkaa ilman valittamista vai pitääkö asiaan puuttua jollain tavalla?
Hei,
Struktuurit ymmärretään usein asioiden ”orjallisena” tekemisenä, aina samaan aikaan ja/tai samalla tavalla. Struktuuria voi kuitenkin hahmottaa myös niin, että se on yksilöllisten toimintatapojen ja selviytymiskeinojen rakentamista henkilölle niin, että hän niiden avulla selviytyy esim. elämän muutostilanteissa ja siirtymävaiheissa toiminnosta toiseen. Useimmiten struktuuriin liitetään myös turvallisuutta tuovia arjen rutiineja ja niiden suorittamista. Tämä tulisi kuitenkin tehdä sillä tarkkuudella, että tilanteeseen jää väljyyttä suorittaa tarvittaessa asioita myös muilla tavoin.
Päivästruktuurien laatimisessa tärkeää on, että osa toiminnoista menee tutun ja turvallisen rakenteen mukaan (esim. aamu- ja iltatoimet, saapuminen ja lähteminen) mutta päivän sisään rakennetaan myös muutoselementtejä, henkilön sietokyky huomioiden. Näiden muutoselementtien avulla henkilöä "siedätetään" elämässä esiintyviin välttämättömiin muutoksiin.
Esimerkinkaltaisissa tilanteissa olisi hyödyllistä panostaa toimintoihin liittyviin struktuureihin aikaan sidottujen struktuurien sijaan. Eli työskennellä aktiivisesti sen parissa, miten erilaisia siirtymävaiheita saadaan sujumaan, millaisia turvallisia struktuureja siihen rakennetaan.
Tärkeää on myös pohtia, millaisia struktuureja kenellekin on hyvä rakentaa ja mihin kehitettävillä struktuureilla ko. henkilön elämässä pyritään, mitä tarvetta struktuuri juuri hänen elämässään palvelee. Jos henkilöllä on esim. pakonomainen tarve noudattaa kellonaikoja, voidaan hänelle lähteä rakentamaan sellaista struktuuria, jossa häntä vähitellen ”siedätetään” ja kehitetään joustavuutta. Samalla on kuitenkin tärkeää huomioida henkilön yksilölliset tarpeet ja sietokyky.
Pakkomielteen liiallista tukemista ja sen täydelliseksi orjaksi joutumista kannattaa varoa.
Ystävällisin terveisin,
Verneri.netin toimitus