Asukkaan seksuaalisuus vs. lainsäädäntö
Teen kehitysvamma-ja autismityötä.Tällä hetkellä työskentelen asumisyksikössä.
Yksikössämme kunnioitetaan vahvasti asukkaiden itsemääräämisoikeutta sekä asukkaiden koskemattomuutta.Välillä tuntuu että tämä tuo ristiriitaa esimerkiksi asukkaiden itsemääräämisen toteutumiselle. Joku asukas voi esimerkiksi toistuvasti rikkoa toisen koskemattomutta törkeällä tavalla. On annettu ymmärtää että asukkaan tulisi antaa masturboida/kosketella penistään yhteisissä tiloissa muiden läsnäollessa. Mielestäni tämä on loukkaavaa muita asukkaita sekä ohjaajia kohtaan. Puhumattakaan asukkaan itsensä nolaamisesta.
Asukkaiden käytttäytyessä agressiivisesti ohjaajat väistelevät eikä uskalleta puuttua, sillä rajoitustoimenpiteet ovat viimesijaisia. Ohjaajien kokemaan väkivaltaan suhtaudutaan olankohautuksella, eivätkä tilanteet muuta toimintaa suhteessa esimerkiksi kyseenomaisen henkilön rajoituskäytäntöihin. Myös toiset asukkaat joutuvat kokemaan päivittäin esimerkiksi läpsäisyjä jne.
Viimeinen kysymys: kun haastavasti (agressiivisesti) käyttäytyvien henkilöiden kanssa käydään asioimassa ja hän ohjaajan läsnäollessa lyö/tönii myyjää, tai kun henkilö, joka tyydyttää pakonomaisesti itseään on esimerkiksi metsässä ja lapsi vanhempansa kanssa tulee vastaan; mikä on asukkaan rikosoikeudellinen asema? Mikä on uhrin rikosoikeudellinen asema? Mikä on ohjaajan asema ja vastuu tällaisessa tilanteessa? Riittääkö se että masturboivan henkilön toiminta pyritään peittämään esimerkiksi viltillä?
Nämä käytänteet sotivat omaa etiikkaani vastaan ja oikeustajuani. Tehtäväni on mielestäni ohjaajana suojella asukasta (mm. itsensä häpäisemiseltä), muita asukkaita ja sivullisia fyysiseltä väkivallalta. Mielestäni omaa koskemattomuuttakaan ei saisi toistuvasti rikkoa.
Hei,
Olet varsin oikeassa monessa pohdinnassasi. Asiakkaan itsemäärämisoikeutta tulee kunnioittaa ja rajoitustoimenpiteet tulee olla viimesijaisia.
Asiakasta tulee suojella ja ohjata häpäisemästä itseään kuin myös kunnioittamaan toisten ihmisten oikeuksia. Eihän ole sopivaa tai sallittua metsälenkillä masturboida yleensäkään eikä ainakaan lasten/muiden nähden. Näin ollen asiakasta on ohjattava noudattamaan tämän maan lakeja ja yleisiä periaatteita, jotka koskevat kaikkia, myös kehitysvammaisia.
Henkilökohtainen koskemattomuus on myös ohjaajan oikeus vaikka sen loukkauksilta ei varsinkaan autismityössä voi välttyä. Näistä asioista pitää kuitenkin ylläpitää keskustelua työyhteisössä: sopivien toimintamallien etsiminen tulee olla jokaisen työntekijän kuin myös työryhmän kiinnostuksen kohde. Keskustelua on hyvä käydä siitä, miten työväkivallalta voidaan välttyä ja miten asiakkaita voidaan ohjata niin, että mainitsemiin tilanteisiin joudutaan mahdollisimman harvoin.
Erityishuoltolaki velvoittaa työntekijää/työtiimiä selvittämään ja löytämään sellaiset työskentelytavat että asiakkaan ja muiden oikeudet tulevat huomioiduksi. Erityishuoltolaki antaa mahdollisuuden jopa rajoittaa, mikäli edellytykset täyttyvät.
Ystävällisin terveisin,
Outi Raunetvuo & Jonna Salomaa, Kouluttajat, Kehitysvammaliitto