Mbd
Minulla on perheenjäsen jolle on diagnosoitu mbd. Hän on 47v. eikä häntä ole tutkittu lapsuuden jälkeen.
Neurologille tai lääkäriin hän ei suostu menemään koska hänet on kasvatettu pitämään itseään " normaalina", toisin sanoen ei pidä hoitoa tarpeellisena.
Vamma aiheuttaa monenlaista sosiaalista vaikeutta, pakkoliikeitä, omaan maailmaan joutumista, itsekseen mutinaa jne. Eräs työpsykologi oli kehoittanut häntä hakemaan autismin takia lääkäriin. Tavanomainen vastaus on ettei hän mene mihinkään lääkäriin, hän ei ole hullu, toisin sanoen ei ole hoidon tarpeessa. Hän siis suuttuu.
Välillä on päiviä kun hän on pirteä, normaali ja kaikin puolin skarppi. Muina päivinä hän on itseensä käpertynyt, äksy ja omissa maailmoissaan. Miten saisin hänet ymmärtämään että hän menisi neurologille tutkimuksiin?
Tilanne on tällaisenaan on umpikuja. Kiitos!
Hei,
Ennen puhuttiin mbd:stä, mutta nykyään tätä käytetään yleisesti kattokäsitteenä sellaisille häiriöille kuin monimuotoiset kehityshäiriöt (F83), tarkkaavuus- ja käytöshäiriöt (F90), motoriikan kehityshäiriöt (F82), puheen ja kielen kehityshäiriöt (F80), sekä oppimiskyvyn häiriöt (F81).
Kuten edellämainitusta huomaa mbd voi kuvata hyvin monenlaista häiriötä. Vamman vaikeusaste ja se, miten vamma ilmenee riippuu siitä, millä aivojen toiminnan alueella häiriö sijaitsee. kehityshäiriön ilmeneminen ja sen vaikeusaste ovat siis hyvin yksilöllisiä.
Kirjoittamasi perusteella sukulaisesi selviää arjen askareista ja työelämästä suhteellisen itsenäisesti. Jos hän ei itse koe tarvitsevansa lääkäriä, on täysin mahdotonta pakottaa aikuista ihmistä lääkärin vastaanotolle.
Voisitko puhua sukulaisellesi siitä, että olet huolissasi hänen jaksamisestaan? Keskustelun avaus siitä, mitkä asiat arjessa kuormittavat hänen jaksamista voisi olla hyvä aloitus. Voitte ehkä tämän keskustelun pohjalta miettiä yhdessä, tarvitseeko arkeen tehdä muutoksia, jotta sukulaisesi jaksaisi paremmin.
ystävällisin terveisin,
Verneri.netin toimitus