Kehitysvammaisen henkilön jatkuva huoli, että ihmiset puhuvat hänestä

Kehitysvammaisella henkilöllä on todella kova huoli siitä, että puhuvatko toiset ihmiset hänestä. Tätä on jatkunut jo useamman vuoden mutta se on muuttunut pahemmaksi ajan kuluessa. Lähes aina kun hän kuulee ihmisten puhuvan keskenään, niin hän menee kysymään heiltä, että puhuvatko he hänestä. Hän asuu kehitysvammaisten asuntolassa ja erittäin usein kun toinen asukas käy jossain, niin hän tämän palatessa tahtoo tietää, että missä tämä on käynyt, mitä siellä tapahtui ja että keskusteltiinko siellä hänestä. Jos hän saa tietää, että jollain asukkaalla on vaikka jokin keskustelu tulossa esimerkiksi hoitajan kanssa tai hoitajat ovat menossa toimistoon keskustelemaan lukitun oven taakse asioista joita ei haluta asukkaiden kuulevan niin hän kysyy, että koskeeko keskustelu häntä eli keskustelevatko ihmiset hänestä. Samoin jos hoitajat ovat olleet toimistossa oven ollessa kiinni niin hän kysyy, että keskustelivatko henkilöt hänestä. Myös toisten saama posti kuten kirjeet kiinnostavat häntä, että lukeeko niistä jotain hänestä ja kaikenlaiset hoitajien toimistossa olevat laput ja paperit voivat hänestä sisältää jotain tekstiä hänestä. Asia on puhututtanut hoitajia kovasti että mitä asian suhteen pitäisi tehdä. Hoitajien ja myöskään henkilön omaisten mielestä ei vaikuta siltä, että henkilö olisi jotenkin ahdistunut, peloissaan tai että hän kuulisi ääniä. Silti sitäkin on mietitty, että voiko tämä johtua jostain psyykkisestä ongelmasta. Kun häneltä itseltään kysyy, että miksi hän ajattelee koko ajan toisten puhuvan nimenomaan hänestä, niin hän ei anna selvää vastausta. Ilmeisesti hän tuntee olevansaniin tärkeä ihminen, että ihmiset haluavat puhua hänestä ja että hänen asiansa kiinnostavat muita enemmän kuin kenenkään muun asiat. Hän kieltää sen, että hän kuulisi ääniä jotka puhuisivat hänestä kun asiasta on häneltä kysytty että kuuleeko hän ääniä vaikka ollessaan yksin tai ääniä joita muut eivät kuule. Nyt tarvittaisiin neuvoa että miten pitäisi edetä. Miten hänet saisi luottamaan siihen, että ihmiset eivät ole koko ajan puhumassa hänestä ja kaikki keskustelut, kirjeet ja paperit eivät liity häneen. Myös se on mietityttänyt, että pitäisikö hänelle tilata aika psykologille joka voisi yrittää kartoittaa tilannetta, että onko henkilöllä ääniharhoja tai muita henkisiä ongelmia joihin hän tarvitsisi esim. lääkitystä. Hän on ollut ilmeisesti nuoresta asti taipuvainen ajattelemaan, että hän on tärkein tai että hänen asiansa ovat muiden asioita tärkeämpiä ja että muut ovat erityisen kiinnostuneita hänestä. Nyt hän on reilut 50-vuotias.