Miten saada asuntolassa asuva kehitysvammainen henkilö ymmärtämään oma parhaansa?
Miten saisimme kehitysvammaisen henkilön ymmärtämään, että hänen on pakko laihtua oman terveytensä vuoksi? Häneltä on kielletty kaikki lihottavat herkut, mitä asuntolassa asukkaille annetaan. Hän ei saa esimerkiksi jälkiruokia, päiväkahvilla kahvileipää tai jos asukkaille on tarjolla on esimerkiksi makeisia, niin hän ei saa ottaa niitä vaikka muut saavat.
Samoin häntä estetään käymästä ostamassa kaupasta mitään herkkuja rahoillaan, mitä muut ostavat. Muutaman kerran hänen huoneestaan on kuitenkin löydetty esim. energiajuomaa, mitkä on otettu pois mutta hän on suuttunut hirveästi ja huutanut, että se on varastamista. Hän itkee ja huutaa, että kyllä hänen pitää saada samoja herkkuja kuin muutkin eikä häntä yksin saa estää niitä saamasta ja että myös muiden asuntolassa olevien ylipainoisten asukkaiden pitää lopettaa herkkujen syönti. Myös hänen vanhempansa ovat sitä samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka heillekin on selitetty, että hänen pitää laihtua oman terveytensä takia. Oikeasti me hoitajat tarvitsemme neuvoja sen suhteen, että miten hänet saa uskomaan, että hän ei saa syödä herkkuja vaikka muut asukkaat niitä saavat, eikä varsinkaan huomautella toisten ylipainosta.
Hei,
Kiitos kysymyksestäsi,
Kehitysvamma on vamma aivoissa ymmärryksen ja oppimisen puolella. Silti meillä ei ole laillista keinoa pakkolaihduttaa ketään. Kysyjän kuvaamat tavat rajoittaa herkkujen syöntiä ja hankkimista sekä pakkolaihduttaa kehitysvammaista henkilöä ovat lainvastaisia ja siis kiellettyjä. Varsinkin se, että muut saavat ja hän ei, on lähinnä ruoalla rankaisemista, joka on erittäin kiellettyä toimintaa. Jos on jälkiruoka tarjolla, se pitää tarjoilla kaikille ehdottomasti.
Se, mitä voidaan tehdä on ainoastaan ohjata, opastaa terveellisiin valintoihin ja määriin mitä ostaa/syö ( Ei pakottaa tekemään niitä). Eli kysymys on tiedon antamisesta - tietoa voidaan ja sitä kannattaa antaa oikeassa ja ymmärrettävässä muodossa. Tämä on pitkäjänteistä työtä ja varmasti myös turhauttavaakin, mutta muuta keinoa ei ole. Keskustelu, ohjaus, neuvonta ja asioiden selventäminen siiitä, mitä ylipainosta seuraa kuvin ja sosiaalisin tarinoin vahvistettuna on sitä mitä voidaan tehdä.
Sitten tärkeä asia. Näiden keskustelujen ja ohjaamistilanteiden kirjaaminen: missä, milloin ja mitä on puhuttu ja kuka on puhunut, on olennaista! Eikä riitä vaan kerran tai kaksi kirjaaminen, vaan jokaisen ostosreissun jälkeen kirjataan mistä on puhuttu, miten ohjattu tilanteessa ja mikä oli lopputulos. Ja lopputulos voi olla se, että kaikesta ohjaamisesta ja neuvoista huolimatta asukas osti herkkuja ja söi ne kerralla.
ystävällisin terveisin,
Verneri.netin toimitus
------------------------------
Oliko Verneri.netin neuvonnasta sinulle hyötyä? Jätä meille palautetta!
Vastaa palautekyselyyn tästä linkistä!