Käytöshäiriöt

Kysymys 

Pitääkö paikkansa, että kaikilla kehitysvammaisilla on käytöshäiriöitä?

Onko oikein, että ohjaaja syyllistää aran ja hiljaisen kehitysvammadiagnoosin alla kulkevan nuoren käytöshäiröiseksi, koska on niin hiljainen? Huvittavaa on kun nuoren sosiaaliset taidot ovat olleet juuri arkuuden ja autismin piirteiden vuoksi heikot lapsuudessa. Nyt aikuisena, kun edistynyt ja ottaa kontaktia niin se onkin sitten huono piirre.

Itse sanoo ,ettei huvita puhua vieraiden kanssa kun ei tunne. Työtoiminnassa häntä kiusataan ja arvostellaan, henkilökunta hyssyttelee, puolustelee kiusaajaa ja syyllistää arkaa nuorta.

Opetetaanko hoitajat käskyttämään kehitysvammainen hiljaiseksi pattitilanteissa? Jos opetetaan minusta se on väärin. Ihmisarvoa, itsemääräämisoikeutta loukataan. Minusta vammaista pitää kohdella kuten muitakin ihmisiä. Kunnioittaa hänen ajatuksiaan, arvomaailmaansa ja oikeutta elää oman näköistä elämää.

Vastaus 

Hei,

Kiitos kysymyksestäsi.

Kehitysvammaisuus ja käytöshäiriöt ovat kaksi erillistä asiaa. On paljon kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia, joilla ei ole sen enempää käyttäytymisen kuin tunne-elämän pulmiakaan. Toisaalta on myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole kehitysvammaisia, mutta joilla edellä mainittuja pulmia on. Kehitysvammaisuus ei siis aiheuta mitenkään automattisesti  käyttäytymishäiriöitä.

Kehitysvammaisuudelle on kuitenkin tyypillistä, että monet tarvitsevat tukea sosiaalisissa tilanteissa.  Syitä siihen voi olla monia, ja niinpä tilannetta täytyy aina tarkastella henkilökohtaisella tasolla. Koska vamma on ymmärryksen puolella, tarvitsee moni kehitysvammainen tilannetulkkia, ettei synny väärinkäsityksiä ja esimerkiksi heikon itsehallinnan omaavat kehitysvammaiset pysyvät kohtuuden rajoissa käytöksessään. Huono näkö tai kuulo  voi myös haitata sosiaalista kanssakäymistä . Kehitysvammaisen kokemusmaailma saattaa olla aiheuttanut hänelle väärin opittuja käyttäytymismalleja ja niistä pois oppimiseen tarvitaan tukea ja ohjausta. Kaikkien kehitysvammaisten itsehallinta  ja osaaminen ei siis riitä erilaisissa sosiaalisissa rooleissa ja tilanteissa, vaan he tarvitsevat rinnalleen opastajan. Jos sellaista ei ole, silloin tulee helposti ylilyöntejä sekä voi esiintyä häiritsevääkin käytöstä. Tämä ei ole varsinaista käytöshäiriötä vaan osaamattomuutta ja kertoo tuen ja harjoittelun tarpeesta. Hiljainen ja arempi henkilö taas tarvitsee tukea uskaltaakseen ilmaista itseään ja pärjätäkseen esimerkiksi vieraiden ihmisten kanssa. 

Ohjaajien yksi keskeinen tehtävä onkin antaa tukea sosiaalisissa tilanteissa ja toimia tilannetulkkeina sen mukaan kuin sitä tarvitaan. Sosiaalisia tilanteita tulisi ennakoida ja huolehtia siitä, että kukin saa niissä tarvitsemansa tuen, mutta silti myös vapauden olla oma itsensä - kaikkien ei tarvitse olla yhtä  sosiaalisia keskenään vaan erilaisuutta tulee todellakin kunnioittaa. 

ystävällisin terveisin,
Verneri.netin toimitus

--------------------------------

Oliko Verneri.netin neuvonnasta sinulle hyötyä? Palautteesi on meille todella tärkeää!

Vastaa lyhyeen kyselyyn tästä linkistä!