Nuoren diagnosointi
Aikoinaan rv 28 syntynyt, dg. MBD, mutta myöhemmin epäilty kehitysvammaa, nuorisopolilla suositeltu kuulemma tuettua asumista ja työtä. Asui kotona 21-v. asti josta vuoden kävi töissä norm.
Eli emme hakeneet tyhminä varmaa diagnoosia tai tukea kun kaikki näytti menevän ok. Nyt löysi voimakasluontoisen tytön, jonka mukaan muutti, irtisanoutui töistä eikä pidä yhteyttä. Mitä voi ja voiko mitään enää tehdä... Jos joku suvusta tavoittaa puhelimella niin valehtelee sujuvasti kaikki. Käy kuulemma terapiassa, mutta epäilenpä että taustalla on valehtelua kotioloista tytön käskystä. Eli on siis lapsellinen ja täysin lahkolaisen tytön vietävissä...
Kukapa äiti ei olisi huolissaan, jos oma lapsi näyttää ajautuvan huonoille teille. Taatusti sitä miettii kaikki näkökulmat, kun pohtii, mitä voisi tehdä.
Sanotaan tämä nyt ihan suoraan: diagnoosin hakemisella tai hakematta jättämisellä ei ole tästä huolenaiheesta selviytymiseen mitään merkitystä. Vaikka pojallenne olisi aikanaan haettu kehitysvammadiagnoosi, se ei antaisi teille tänä päivänä yhtään suurempia oikeuksia puuttua hänen elämäänsä tai päättää hänen puolestaan. Tämän päivän lainsäädäntömme korostaa henkilön itsemääräämisoikeutta. Sitä saadaan rajoittaa pakkokeinoin vain niissä tapauksissa, joissa voidaan osoittaa, että henkilö on vaaraksi itselleen tai muille. Tämä tapahtuu käytännössä useimmiten sitä kautta, että lääkäri toteaa mielenterveyden häiriön. Tai sitten poliisi puuttuu asiaan, jos tulee aihetta, ja prosessi käynnistyy siitä.
Vallalla taitaa olla yleinen käsitys siitä, että kehitysvammaiset ovat vammansa takia holhouksenalaisia. Eivät ole - eikä laki anna tähän mahdollisuuttakaan. Nykyinen holhouslaki vuodelta 1999 on tarkoitettu ainoastaan taloudellisten asioiden hoitamisen turvaamiseen, ei muuhun. Se ei anna oikeutta "holhota" muissa asioissa. Ihmiset saavat itse päättää omasta elämästään, myös virheistään ja töppäyksistään, ja aikanaan kestää niiden seuraukset.
Ei tähän ole mitään helppoa ratkaisua. Puhumaan pääseminen poikanne kanssa on ainoa keino. Siihen en pysty näiden tietojen perusteella neuvoja antamaan. Mahtaisinko pystyä, vaikka tietäisinkin enemmän, tuskin.
Heikki Seppälä
psykologi
Kehitysvammaliitto