Pahoinvointi

Kysymys 

Kysymykseni saattaa kuulostaa hyvin epätieteelliseltä, mutta toivottavasti voitte siitä huolimatta auttaa. Odotusta koskevilla internetin keskustelupalstoilla tulee aika usein esiin, että raskauden kannalta olisi hyvä, että alussa esiintyy pahoinvointia. Että se enteilisi vähäisempää keskenmenovaaraa ja näin siis ilmeisesti myös vähäisempää sikiön kehityshäiriövaaraa. Onko näin? Kun itselläni ei pahoinvointia ollut, onko se huono merkki? Olisi mukava saada asiasta asiantuntijatietoa.

Vastaus 

Hei,
Missään tutkimuksissa ei ole mitään näyttöä ko. asiasta, terveydenhoitaja Tuula Ekroth vastaa. Pahoinvoinnit ovat monen asian summa ja aina yksilöllisiä. Samalla äidillä ne voivat olla erilaisia eri raskauksissa. Eipä siis tässä kohtaa syytä huoleen, Ekroth sanoo.

Niina Sillanpää

Tässä myös lääkärin vastaus:
Hyvä kysyjä,
Noin 60-70 % raskaana olevista naisista kärsii huonosta olosta ja pahoinvoinnista raskauden aikana. Oireet alkavat ensimmäisen kolmanneksen aikana, useimmiten 6.–8. raskausviikolla ja yleensä laukeavat 20. raskausviikkoon mennessä. Noin 1-2 naista tuhannesta kärsii pahoinvoinnista ja ajoittaisesta oksentelusta koko raskauden ajan. Pahoinvoinnin syy on tuntematon. Sen on katsottu liittyvän nopeaan estrogeenitason nousuun ja mahdollisesti korkeisiin istukkahormoonipitoisuuksiin ensimmäisessä raskauskolmanneksessa.

On myös esitetty, että raskauspahoinvointi voisi olla luonnon tapa suojella äitiä ja sikiötä. Huonovointisuus raskauden aikana voi mahdollisesti auttaa äitiä ja lasta suojautumaan ulkopuolisilta kemiallisilta aineilta ja bakteereilta, koska oksentaminen saattaa olla elimistön tapa päästä eroon mahdollisesti vahingollisista aineista. Toisaalta pahoinvoinnin takia lisääntyy raskaana olevan naisen vastenmielisyys tiettyjä ruokia kohtaan. Raskauspahoinvointi ei kuitenkaan suojaa sikiötä kehityshäiriöiltä tai rakennepoikkeavuuksilta.

Kaiken kaikkiaan 30-40 %:ssa raskauksista ei ole pahoinvointia. Ei ole syytä epäillä, että näissä raskauksissa olisi kohonnut riski keskenmenoon.

Sirpa Kivirikko, Väestöliiton perinnöllisyyslääkäri