Päivähoito ei tee tuen arviota lapsen edun mukaisesti
Lapsella on erityishuolto-ohjelma. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja ei suostu tekemään tuen arviota lapselle vaikka diagnoosit muuttuneet. Opettaja ja päiväkodin johtaja ovat tehneet tuen arvion. Vanhemmat eivät saa nähdä tätä tuen arviota vaikka pyytävät. Onko tämä oikein?
Varhaiskasvatussuunniltemassa tuli ilmi, että lapsi laitetaan uuteen isoon ryhmään ilman tuttua aikuista, vaikka kaikki henkilöt olivat sitä mieltä ettei se ole lapsen edun mukaista. Johto oli päättänyt näin, vaikka vanhemmille oli tullut erilainen viesti keväällä.
Avustaja kenellä on erityisosaamista kahden vuoden ajalta laitettiin eri tehtäviin ja tilalle tulee toinen joka lähtee puolen vuoden päästä eläkkeelle. Jatkuvuus tälle lapselle olisi erittäin tärkeää. Nyt lapsi on reagoinut jo viikon muutoksista taannuttavasti.
Kuinka paljon päiväkodin johdon pitää seurata varhaiskasvatuslakia ja lapsen etua?
Hei,
Varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee varhaiskasvatusta järjestäessään ja toteuttaessaan noudattaa varhaiskasvatuslakia.
(https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180540).
Ko. lain 4 §:n mukaan varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä tai tuotettaessa ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate edellyttää sitä, että vammaisen lapsen etua arvioitaessa valitaan käytettävissä olevista toimintavaihtoehdoista se ratkaisu, joka asiaa laajasti arvioiden toteuttaa parhaiten vammaiselle lapselle turvattuja oikeuksia.
Varhaiskasvatuslaissa ei valitettavasti säädetä toistaiseksi tarkemmin varhaiskasvatuksen tukimuodoista ja tuen järjestämistä koskevista prosesseista. Näistä on varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä ollut jo pidempään tarkoitus lisätä lakiin tarkemmat ja vahvemmat säännökset, ja asia on myös nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa.
Toki silti jo nykyisessä varhaiskasvatuslaissa ja Opetushallituksen sen perusteella hyväksymissä kuntia sitovissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on lapsen tarvittavaan tukemiseen liittyviä säännöksiä ja määräyksiä, joiden perusteella lapsen tulisi jo nyt saada varhaiskasvatukseen tarvitsemansa tuki, vaikka laissa ei siis vielä tarkkoja säännöksiä tukijärjestelmästä ja tuen muodoista olekaan. (Katso tarkemmin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 5 luku ja siinä mainitut varhaiskasvatuslain säännökset.)
Lisää selkänojaa riittävän tuen järjestämisen vaatimiselle saa myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta ja YK:n vammaissopimuksesta, joissa lähtökohtana on lasten yhdenvertaisuus ja osallisuus esimerkiksi vammasta riippumatta sekä se, että lasta koskevia asioita päätettäessä on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Lue lisää vammaisten lasten oikeuksista täältä.
Varhaiskasvatuksessa ei tehdä muutoksenhakukelpoista erityisen tuen tms. päätöstä lapsen varhaiskasvatuksen tuesta. Lapselle tulee kuitenkin varhaiskasvatuslain 23 §:n mukaisesti laatia henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi.
Suunnitelmaan kirjataan tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen. Suunnitelma laaditaan yhteistyössä henkilöstön ja lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa. Lapsen mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen voivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Jos tuen tarpeen arviointi edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta, on näiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista sekä lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Tätä useammin se on tarkistettava, jos lapsen tarpeet sitä edellyttävät. (Lue tarkemmin lapsen edun arvioinnista Tukiliiton sivuilta. https://www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/oppaat-ja-materiaalit/lakimies-vastaa/miten-vammaisen-lapsen-etua-arvioidaan/).
Lapsen ja vanhempien sekä muiden huoltajien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia varhaiskasvatuksen osalta edellyttää yleisellä tasolla myös lain 20 §.
Huoltajalla on lisäksi lapsen laillisena edustajana julkisuuslain (ks. esim. 11 §) mukainen oikeus saada tietoa esimerkiksi lasta koskien laadituista asiakirjoista, jollainen kirjallisessa muodossa tehtynä on nähdäkseni esimerkiksi kysymyksessä mainittu arvio lapsen tuen tarpeista.
Päiväkotiryhmien muodostamiseen liittyen kannattaa huomioida myös varhaiskasvatuslain 34 §, jonka mukaan varhaiskasvatuksen ryhmät tulee muodostaa ja tilojen suunnittelu ja käyttö järjestää siten, että varhaiskasvatukselle säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa. Lain 3 §:n mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on:
1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia;
2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista;
3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;
4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö;
5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;
6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa;
7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;
8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;
9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin; sekä
10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.
Jos lapsen tuen tarpeita tai sopivia tukitoimenpiteitä ei suostuta arvioimaan uudestaan, vaikka vanhempi katsoo, että tarpeet ovat muuttuneet ja tukitoimia pitäisi sen vuoksi myös muuttaa, niin vanhempi voi tehdä asiasta varhaiskasvatuslain 54 §:n mukaisesti muistutuksen tai kantelun. Apua siihen voi pyytää kunnan sosiaaliasiamieheltä, (katso lain 53 §). Jos kysymyksessä olisi erityishuolto-ohjelmaan kirjattu kuntouttava varhaiskasvatus, niin silloin palvelusta on järjestämisvastuussa sivistys-/opetustoimen sijasta sosiaalitoimi, jolloin kannattaa palvelun käytännön toteuttamiseen liittyvissä ongelmatilanteissa ensi kädessä kääntyä lapselle sosiaalitoimessa (vammaispalveluissa) nimetyn omatyöntekijän puoleen.
ystävällisin terveisin,
Tanja Salisma, Lakimies, Tukiliitto