PFAS?
Perheessämme on 17-vuotias sijoitettu tyttö, joka on ollut luonamme 5-vuotiaasta alkaen. Hän on iloinen, huumorintajuinen, älykäs ja nokkela. Nyt, lukioikäisenä on kuitenkin ilmennyt huomattavia vaikeuksia ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteita, valinnan vaikeutta on ollut pienestä lähtien, esim. kahviossa kului aikaa helpostikin varttitunti ennenkuin sopiva leivonnainen löytyi. Hän kuvailee itse itseään äärimmäisen epäsosiaaliseksi henkilöksi, joka ei harrasta ihmissuhteita. Totta onkin, että useat kaverisuhteet loppuvat usein yllättäen ja tyttö viettää aikaansa
paljon kotona joko omassa huoneessaan tai yhdessä perheen kanssa.
Univaikeuksia on ollut pienestä pitäen ja nyt ne ovat korostuneet. Alkoholikokeiluja on ollut ja ne ovat johtaneet aina lähes sammumiseen asti. Aamulla hänen on todella vaikeaa herätä, mutta emme saa häntä millään ymmärtämään, että esim. erittäin runsaalla kahvin juonnilla on osuutta uniongelmiin. Jos opettaja kirjoittaa kokeisiin vaikka vihaavansa korjata hänen koettaan (kuten on tapahtunut), se merkitsee hänelle samaa,kuin opettaja vihaa häntä.
Äiti on kertonut juoneensa alkoholia ainakin alkuraskaudessa ja jonkin verran koko raskauden ajan, sekä pitäneensä rankkaa laihdutuskuuria odottaessaan tyttöämme. Kasvonpiirteet ovat paljolti yhtenevät nettisivuilta löytömiini fas-henkilöiden kuviin, hän on pienikokoinen, pienipäinen ja suupielet ovat alaspäin. Ylähuuli on kapea ja nenän ja huulen väliltä puuttuu poimu. Näkö on heikko ja silmät pienehköt. Silti hän on sirorakenteinen ja kauniskin. Tässä on vain pieni osa kaikista huolestuttavista asioista.
Olen eräältä hänen kanssaan työskentelevältä henkilöltä saanut murskaavan tyrmäyksen esittäessäni omia pfas-epäilyjäni, mutta sosiaalityöntekijä on ollut myönteinen mahdollisten tutkimusten suhteen. Alan olla epätoivoisen väsynyt, mutta rakastan tyttöä, enkä uskaltaisi häntä viellä maailmalle laittaa. Onko hänelle mielestänne enemmän hyötyä vai haittaa mahdollisesta diagnoosista, itse hän kyllä suostuisi tutkimuksiin?
Hyvä kysyjä,
Ei ole koskaan liian myöhäistä selvittää taustahistoriaa nuoren mahdollisiin oireiluihin. Se voi olla jopa etukin juuri nyt, kun konkreettisesti alkaa näkyä ehkä ero tavallisesti ja epätavallisesti käyttäytyvän välillä, eli hän ehkä käyttäytyy vielä lapsenomaisemmin. Hän saattaa tarvita vahvaa tukijoukkoa aikuistumisen tiellä.
Tytöstä ei kannatta irrottaa otetta liian aikaisessa vaiheessa. Isot asiat ovat edessäpäin, kun mietitään ammatillisia opintoja sekä itsenäistymistä. On positiivista, että hän itse on suostuvainen tutkimuksiin. Se mielestäni kuvaa sitä, että jotain hän itsekin miettii.
Tutkimukset eivät ole turhia. Joko tuloksena on diagnoosi tai sitten ei, mutta samalla jotain voi aueta. Parhaimmassa tapauksessa voi vielä avautua aivan uusi tapa nähdä tämä nuori ja auttaa häntä oikealla tavalla. Sosiaalityöntekijä voi olla henkilö, joka selvittää tutkimuksiin pääsyä. Tässä tarvitaan viranomaisen käsitys tutkimusten tarpeellisuudesta.
Ystävällisin terveisin
Anna Asikainen
Projektipäällikkö
Kehitysvammaliitto, FASD-lasten ja nuorten palveluiden ja tuen kehittämishanke