Pienen lapsen kehitys
Hei, sain toisen tyttäreni elokuussa 2005 ja synnytys oli vaikea. Se alkoi lapsiveden tihkumisella ja tihkumisen alettua synnytystä käynnisteltiin 2 päivää tuloksetta. Sikiön takykardian ja minun infektioepäilyn vuoksia päädyttiin sitten kiireiseen sektioon. Synnytyksestä saakka olen sydän syrjälläni seurannut kuopuksen kehitystä peläten sitä, että vaikea synnytys on jättänyt jälkiä tyttöön. Tänä päivänä pikkuneiti on 1-vuotias ja omaa seuraavia taitoja: konttaa, nousee tukea vasten pystyyn, osaa pinsettiotteen, kiipeilee, hymyilee, sanoo tavuja, touhuilee muutenkin. Lastenlääkärin ja terveydenhoitajan mielestä ei ole syytä huoleen. Kysyisinkin, voinko vihdoin huokaista helpotuksesta eli olla turvallisin mielin että vaikeasta synnytyksestä ei sittenkään jäänyt kehitykselle mitään haittaa? Kiitos hyvästä palstasta!
Hei!
Lastenlääkärisi ja terveydenhoitajasi ovat varmasti arvioineet tyttäresi kehitystä kaiken ammattitaitonsa mukaan ja kuvailusi perusteella kuulostaa tosiaan siltä, että pieni 1-vuotiaasi oppii ja kehittyy oikein mallikkaasti.
Kaikilla lapsilla on yksilölliset kehittymisen aikataulut eikä kukaan ole superlahjakas kaikilla kehityksen osa-alueilla. Vaikka siis tyttäresi olisi jossain hitaampi kuin muut, ei se ole välttämättä huolestuttavaa. Oppimisen vaikeuksista puhutaan nykyään paljon ja ne huolestuttavat monia vanhempia. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja myös pienempiin huoliin osataan nykyään tarttua. Kaikilla meillä on jotain oppimisen puutteita ja myös ympäröivän maailman vaatimuksilla on merkitystä. Jos vaikka musikaalisuutta pidettäisiin yhtä tärkeänä kuin matemaattisia taitoja, kaikki epämusikaaliset saisivat oppimisvaikeusdiagnoosin!
Lapsesi on siis varmasti kaikkine piirteineen aivan ainutlaatuinen pieni tyttö, joten huokaise vaan helpotuksesta. Mielestäni voit hyvin luottaa neuvolan havaitsevan, jos myöhemmin jossain asiassa tarvitaan erityistä tukea.
Vaikeista synnytyksistä jää usein huolia vanhemmille, ja se on täysin ymmärrettävää. Lisäksi sektiosynnytykset voivat myös tapahtua niin nopeasti, ettei äiti oikein ehdi henkisesti mukaan tapahtumien kulkuun. Usein tapahtumia ja niiden herättämiä tunteita joutuukin pureskelemaan lapsen jo synnyttyä. Synnytyksesi jättämää huolta kannattaa toki työstää ystävien ja saman kokeneiden naisten kanssa. Osa meistä naisista myös hyötyy lyhyistä konsultaatioista ja keskusteluista ammatti-ihmisten kanssa. Vertaistuesta ja keskustelumahdollisuuksista saat tietoa neuvolan terveydenhoitajalta tai perheneuvolasta, jos ne tuntuvat mielestäsi tarpeellisilta.
Anna-Elina Leskelä-Rantapsykologi, suunnittelija, Kehitysvammaliitto