Sairaalakoulun opetus
Miksi sairaalakoulussa lapselle ei opeteta aineita, joissa hän pärjää. Pettymystä tuottaa ohjelma, joka painottuu pelkkään lukemiseen. Liikuntaa ei tule tarpeeksi ja lapsi on lihonut jo 5 kg. Poika on 10 v. ja käynyt sairaalakoulua 2,5 v. Koulupäivän pituus on ollut 45 min + ruokailu koko ajan. Pojalla on lukivaikeus ja opettaja on keskittynyt lukemaan opetteluun. Se on ollut hidasta ja muut aineet ovat siis jääneet. Olen tässä miettinyt eikö sairaalakoulussa tarvitse noudattaa niitä tuntimääriä mitä muissa kouluissa? Poika jää esim. kaikesta kivasta josta nauttii: liikunta, käsityöt, kuvis,musiikki... Oppimisen ilo on mennyt, kun lukeminen takkuilee ja onnistumisen elämykset puuttuvat.
Hyvä kysyjä, teidän pojan tapaukseen on yksityiskohtia tietämättä vaikea ottaa kantaa, mutta sairaalakoulun yleisistä periaatteista voidaan jotain todeta. Sairaalakoulun tulee noudattaa pääsääntöisesti valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Yleensä opetuksen pohjana on joko oppilaan virallisen koulun opetussuunnitelma (se koulu, jossa oppilas on kirjoilla) tai oppilaan oma henkilökohtainen opetussuunnitelma/HOJKS (Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma), jos hänet ollaan siirtämässä tai on siirretty erityisopetukseen. Tarvitaan erittäin vahvat perusteet jättää osa opetussuunnitelman aihe- ja ainekokonaisuuksista opettamatta. Tämä päätös tulee tapahtua myös virkamiehen kirjallisella päätöksellä.
Luonnollisesti sairaalakoulussa opetukseen vaikuttaa monet seikat. Näitä ovat oppilaan oma sairaustilanne, yleinen jaksaminen ja kunto, mahdolliset hoidot sekä sairaalakoulun tilat. Pätevä opettaja keskittyy oppilaan heikkouksien kehittämiseen (muun muassa lukemaan oppiminen), mutta ymmärtää myös muiden motivoivien oppiaineiden tarkoituksen. Koulumotivaatio ymmärrettävästi kärsii, jos oppilas kokee, että opetus ja oppiminen on jatkuvasti haasteellista, jopa vaikeaa. Koulunkäynti ei kuitenkaan voi olla pelkästään hauskanpitoa, mutta oppilaalle tulee opettaa myös mukavia ja sellaisia aineita, jossa hän on hyvä. Tämä tukee myös niiden haasteellisempien aiheiden oppimista.
Terveisin
Petri Ilmonen
Kehittämispäällikkö, Oppimateriaalikeskus
Kehitysvammaliitto