Samojen kysymysten toistamisen ongelma
Asuntolassa asuva henkilö on lievän ja keskivaikean kehitysvamman välimaastossa. Sen lisäksi hänellä on autismin kirjon piirteitä ja ilmeisesti tästä johtuen hänellä on taipumus esittää samoja kysymyksiä yhä uudestaan mikä taas aiheuttaa muissa asukkaissa ärtymystä. He eivät jaksaisi vastata kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin. Asiasta on puhuttu sekä henkilön itsensä että muiden kanssa. Henkilölle on yritetty selittää että ei kannata kysyä samoja asioita moneen kertaan koska hän tietää jo vastaukset kysymyksiin. Muille on selitetty että jokainen ihminen on erilainen ja että kyseessä on tämän henkilön yksi ominaisuus. Selvästi kyseessä on hänen tapansa ottaa muihin kontaktia. Kuitenkin tässä tarvittaisiin neuvoja esimerkiksi siihen, että miten muiden asukkaiden kärsivällisyyttä samoina toistuviin kysymyksiin voisi lisätä.
Hei,
kerroitte, että asuntolassa asuvalla kehitysvammaisella ihmisellä on taipumus kysyä samoja kysymyksiä yhä uudelleen. Pohditte toisaalta sitä, että hän pyrkii kysymyksillään ottamaan muihin kontaktia ja toisaalta sitä, että muita asuntolan asukkaita ärsyttää vastata samoihin kysymyksiin yhä uudelleen.
Vuorovaikutus on ihmisen perustarve. Jokaisella meistä on tarve ja oikeus tulla kuulluksi. Pohditte, että kyseleminen on henkilön tapa tehdä aloitteita ja hakea kontaktia muihin. Jos aloitteisiin ei vastata, jokainen meistä yrittää aikansa, mutta vähitellen aloitteet sammuvat ja ihminen on vaarassa jäädä yksin. Hienoa, että teillä vaikuttaa olevan asuntolassa aloitteellisia henkilöitä, jotka ilmaisevat ajatuksiaan ja kaikenlaisia tunteitaan.
Joskus kehitysvammaisilla ihmisillä on niukasti keinoja ilmaista ajatuksiaan. Esimerkiksi jos henkilö haluaa jutella lempiasiastaan, hän ottaa sen puheeksi kysymyksen muodossa. Tyypillinen esimerkki voisi olla vaikkapa toistuva kysymys ”Milloin on kahvit?” Henkilö ei välttämättä kaipaa vastaukseksi kellonaikaa, vaan ilmaisee, haluavansa jutella kahviasioista. ”Milloin on kahvit” -lauseen voikin tulkita paitsi kysymykseksi, myös vaikkapa haluksi jutella, muistella, vitsailla, kertoa menneestä kahvihetkestä. Jolloin vastaus voi olla vaikkapa ”Niin, kahvi on hyvää, sä tykkäät laittaa kahviin aina sokeria ja maitoa” tai ”Kahvit on kohta, muistatko, kun käytiin yhdessä kahvilassa” tai ”Sä olet semmoinen kahvihirmu, muistatko, kun hassuteltiin silloin…”
Eräässä ryhmäkodissa huomattiin, että saman asian kyseleminen yltyi, kun kysymys koetettiin ohittaa. Kun taas henkilö sai vain lyhyenkin vastauksen (ks. yllä) tai joskus vastauksen ”Mä kuulin, että haluat jutella kahvista, odotatko hetken, tulen kohta juttelemaan”, toisteleva kyseleminen väheni.
Ammattilaisina voitte edelleen tarjota kysymyksillään aloitteita tekevälle henkilölle kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Mitä ajattelette, voisitteko omalla toiminnallanne mallittaa vaikkapa yllä kuvattua jutustelevaa yhdessäolon tapaa myös muille asukkaille. Oli hienoa lukea, että toimintaanne kuuluu asioiden ja yhdessäolon tapojen pohdiskelu yhdessä asukkaiden kanssa.
terveisin,
Kaisa Martikainen
puheterapeutti, Tikoteekki