Suulakihalkion periytyvyys
Jos itsellä on suulakihalkio, millä todennäköisyydellä tämä periytyy mahdollisille omille lapsille? Onko asiaa tutkittu?
Suulakihalkio on eräs yleisimmistä synnynnäisistä rakenteen poikkeavuuksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Epämuodostumarekisterin mukaan sen esiintyvyys Suomessa on noin neljä tapausta kolmea tuhatta vastasyntynyttä kohti. Vuodessa tapauksia on noin kahdeksankymmentä.
Suulakihalkio esiintyy tavallisimmin lapsen ainoana synnynnäisenä poikkeavuutena, mutta joskus se on osa laajempaa oirekokonaisuutta eli oireyhtymää. Tällaisia yksittäin hyvin harvinaisia oireyhtymiä tunnetaan runsaat kuusisataa ja niistä noin puolessa lisäoireena on myös kehitysvammaisuus.
Tavallinen, yksilöllä ainoana poikkeavuutena esiintyvä suulakihalkio ei ole varsinainen periytyvä rakennepoikkeavuus vaan se on taustaltaan monitekijäinen alttius. Laajoihin seurantatutkimuksiin perustuen on todettu, että henkilöllä, jolla itsellään on suulakihalkio, on hiukan väestötason riskiä suurempi riski saada lapsi, jolla myös on suulakihalkio. Riskin suuruus on 3-4 %:n luokkaa. Riski, että lapsella olisi jokin edellä mainituista halkio-oireyhtymistä, ei kuitenkaan ole lisääntynyt, sillä niitten taustat ovat täysin erillisiä tavallisesta suulakihalkiosta.
Varhaisraskauden sikiötutkimuksia pelkkään suulakihalkioon ei ole, myöhäisraskaudessa laajemmat suulakihalkiot saatetaan havaita ulträänitutkimuksessa. Suulakihalkioitten hoito on kansainvälisestikin arvioituna Suomessa hyvin tasokasta.
Maarit Peippo
perinnöllisyyslääkäri
Väestöliitto