Toisten yksityisasioihin puuttuminen

Kehitysvammaisille tarkoitetussa asuntolassa asuvalla lievästi kehitysvammaisella autistilla on ilmeisesti aina ollut vaikeuksia ymmärtää, että mitkä asiat ovat toisten yksityisasioita joihin ei saa puuttua. Tämä on muodostunut ongelmaksi asuntolassamme kun hän toistuvasti on kyselemässä meiltä hoitajilta todella intiimejä yksityisasioita kuten vaikka parisuhde ja seksuaalisuus. Hän on myös ottanut eräänlaiseksi silmätikukseen erään toisen asukkaan, jonka ystävä hän sanoo olevansa. Hän toistuvasti menee tämän luokse kyselemään tämän henkilökohtaisia asioita tai kertoo hänelle omia asioitaan jotka todella ovat yksityisasioita, joista ei kuuluisi muille asukkaille puhua kuten vaikka intiimialueen tulehdus, jonka vuoksi häntä on käytetty lääkärissä ja annettu lääkitystä. Hän on myös kyselemässä tältä toiselta asukkaalta tämän henkilökohtaisia asioita kuten suolentoimintaa tai wc-käyntejä vaikka tuo toinen asukas ja me hoitajat olemme useaan kertaan ystävällisesti kertoneet hänelle, että niistä asioista ei sovi kysellä. Hänellä on myös taipumusta määräillä tätä toista asukasta, että mitä tämän ruokailutilanteissa pitää syödä tai että mitä tämän pitäisi juoda, vaikka hänelle on sanottu, että jokainen kyllä huolehtii itse omista syömisistään ilman hänen apuaan. Myös toisten lääkitykset kiinnostavat häntä todella paljon, niistä hän kyselee. Hän myös saattaa yrittää komentaa tuota edellä kerrottua henkilöä, että mitä tämä saa tehdä tai ei saa tehdä niin että tämä oikeasti jo pelkää tätä mikä tietenkään ei ole missään määrin oikein, että tämä joutuu pelkäämään omassa kodissaan.

Mitä tässä vaikeassa tilanteessa pitää tehdä? Hänelle on yritetty monesti selittää kuinka joitain asioita ei ole vain sopiva kysellä eikä puuttua niihin, sillä jotkut asiat kuten lääkärikäynnit, wc-käynnit, parisuhde tai seksuaalisuus vain ovat sellaisia, joista ei ole sopiva kysellä keneltä tahansa tai komennella toisia. Ei hänestäkään olisi mukavaa, jos joku kyselisi häneltä vaikka, että miten hänen suolistonsa on tänään toiminut tai komentaisi häntä ruokailuissa, että hänen pitää juoda maidon sijaan vettä. Hän kun tosissaan on todella kärkkäästi komentamassa muita asukkaita, että mitä ja minkä verran he saavat syödä tai juoda. Kun hänelle sanotaan, että hän ei saa siihen puuttua, niin hän todella helposti suuttuu ja alkaa itkemään. Hän on erittäin herkkä suuttumaan eikä aina välillä tunnu ymmärtävän, että me hoitajat emme ilkeyttämme komentele vaan siksi, että muilla asukkailla tulee olla oikeus yksityisyyteen ja esimerkiksi oikeus syödä rauhassa ilman komentelua tai huutamista. Eikä hoitajistakaan ole mukavaa kun meiltä kysellään kaikenlaisia henkilökohtaisia asioita. Hän ei tunnu kunnolla hahmottavan omaa osuuttaan siinä, että miksi häntä täytyy kieltää kyselemästä muiden henkilökohtaisia asioita tai puutumasta toisten asioihin vaan hän suuttuu ja syyttää aina muita väittäen, että hänen käytöksessään ei ole vikaa. Miten pitäisi tehdä kun se todella on ongelma, että hän kyselee toisten intiimejäkin asioita ja yrittää komentaa toisia sellaisissa asioissa, joihin ei saa puuttua? Joskus hän jopa saattaa kysellä täysin tuntemattomienkin ihmisten henkilökohtaisia asioita vaikka hänelle on yritetty opettaa sopivampia keskusteluaiheita. Että voisi keskustella vaikka säästä tai jostain näkemästään televisio-ohjelmasta sen sijaan, että kyselee miksi toinen vaikka käyttää pyörätuolia tai menee kommentoimaan toisen ulkonäköä