Turvattomuuden tunne muuttaessa lapsuudenkodista
Kehitysvammainen lapseni tuntee yksin jäädessään turvattomuutta. Hän on maksimissaan 2 tuntia yksin. Yötä hän ei suostu olemaan vaikka on melko omatoiminen. Toki hän tarvitsee ohjausta joissain asioissa, kuten pukeutumisessa eikä kaikki asiat hoidu ilman muistutusta.
Sopiiko kuitenkaan ohjattu asuminen hänelle vai pitääkö olla autettu (yövalvonta) ellei ohjattu auta/riitä? Ovatko kaikki autetussa asumisessa vaikeasti vammaisia tai kaikki ohjatut asumiset ilman yökköä? On mahdollista, että esim. pelkkä turvapuhelin ei hälle riitä omasta mielestään. Lakimuutoskin mietityttänyt: miten vaikuttaa tähän?
Hei,
Lapsen ja hänen perheensä tarpeet ovat lähtökohtana palvelusuunnittelulle. Vastuu niiden selvittämisestä kuuluu kunnan sosiaalitoimelle.
Kunnan tehtävänä on huolehtia lapsen tarvitsemien palvelujen järjestämisestä yleis- tai erityislainsäädännön mukaisesti.
Kysyit sopivasta asumismuodosta. Lapsuudenkodista muuttaminen on aina iso asia, ja tämän vuoksi palvelusuunnitelmaa on hyvä päivittää. Sen avulla voidaan kartoittaa henkilön tarpeita asumiseen ja muuttamiseen liittyen.
Hyvä tapa kartoittaa palvelutarvetta on sosiaalitoimen järjestämä palvelusuunnitelmapalaveri, johon kutsutaan perheen lisäksi muita henkilöitä/viranomaisia, jotka ovat vastuussa palveluiden järjestämisestä ja toteuttamassa palveluita.
Palaverin yhteenvetona kirjataan ylös niin henkilön kuin perheenkin tarpeet erilaisiin palveluihin: Mitä ja millaisia palveluita henkilö/perhe tarvitsee, ja mistä tarvitsemia palveluja saadaan. Sopivan asumispalvelun kartoittamisessa on tärkeää kirjata ylös esimerkiksi nämä tuentarpeeseen liittyvät asiat, jotka mainitsit viestissäsi.
Keskeistä palvelutarpeen kartoittamisessa on asiakkaan oman äänen kuuluviin tuonti. Henkilön mielipiteen kuuleminen palvelusuunnittelussa on turvattava sosiaalihuoltolain nojalla. Yhtälailla tietoa palveluista on annettava henkilölle sellaisessa muodossa, että hän riittävästi ymmärtää, mistä puhutaan. On todella tärkeää, että henkilö on itse mukana palvelutarpeen arvioinnissa. Näin voidaan välttyä siltä, että hän ei esimerkiksi joudu vastentahtoisesti muuttamaan sellaiseen asuntoon, jossa hän kokee turvattomuutta. Erittäin olennaista on myös se, että henkilö pääsee konkreettisesti tutustumaan asumisen vaihtoehtoihin, ja harjoittelemaan itsenäistymistä.
Monen kehitysvammaisen kohdalla on ollut tärkeää, että he pääsevät harjoittelemaan/kokeilemaan miltä asuminen kodin ulkopuolella tuntuu, esimerkiksi asumisharjoittelun turvin. Useissa ympärivuorokautisen huolenpidon yksiköissä toteutetaan harjoittelujaksoja. Asumisen tarpeita voidaan kartoittaa tämän kokeilun aikana. Henkilön tarpeet voivat olla hyvinkin erilaisia lapsuudenkodissa asumiseen verrattuna.
Muuttamisprosessissa tärkeää on, että henkilö saa riittävästi tukea elämänmuutokseensa. Esimerkiksi muuttovalmennuksen avulla henkilöä voidaan tukea muuttoa ennen ja muuton jälkeen. Valmennus olisi hyvä aloittaa hyvissä ajoin, jotta elämänmuutos ei johda elämän kriisiytymiseen. Muuttovalmennuksesta ja asumiskokeiluista voi tiedustella kunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijältä.
Koska ihmisten halut, tarpeet ja toimintakyky muuttuvat elämän aikana, on tärkeää, että palvelusuunnitelmaa tarkistetaan sopivin väliajoin. Tästä on myös hyvä sopia kun palveluntarvetta arvioidaan. Tarkistaminen on tärkeää sillä ihmisen tarpeet ja toimintakyky muuttuvat elämän aikana. Elämänhallintataitoja voi oppia ja peloista voi päästä eroon.
Ystävällisin terveisin,
Verneri.net toimitus