Veli (jatkoa)
Kiitos edellisestä vastauksesta. Minulta unohtui kertoa, että veljeni saa kansaneläkettä (en tiedä millä perusteella se on hänelle myönnetty). Asevelvollisuudesta hänet on vapautettu ilmeisesti mielenterveydellisistä syistä. Ihmettelen, että niin lyhyellä haastattelulla on päästy sellaiseen diagonoosiin. Veljeni on ollut syntymästä saakka poikeava ja on käynyt aikoinaan silloisen apukoulun. Ongelmana on mielestäni se,että hänet voidaan sijoittaa mielenterveyspuolle esim. asumaan jonne hän ei todellakaan kuulu. Mitään siihen liityvää lääkitystä tai muutakaan hänellä ei ole koskaan ollut.
Tämä oli tärkeä lisätieto. Eläkeasiat ovat siis järjestyksessä. Koska asumisen järjestäminen toisin kuin nyt tulee ennen pitkää ajankohtaiseksi, kehottaisin a.o. henkilön lähipiiriä ottamaan yhteyttä kunnan vammaispalveluiden sosiaalityöntekijään ja tekemään aloitteen asumiskokeilun järjestämiseksi kehitysvammaisten asumispalveluissa. Kun henkilö itse tai hänen läheisensä tekee aloitteen (mieluiten kirjallisena), vammaispalvelulaki määrää kuntaa aloittamaan asiaa koskevan selvitystyön seitsemän arkipäivän kuluessa, ja selvitystyön myötä laaditaan palvelusuunnitelma.
Olisi varmaankin hyvä miettiä ns. pehmeää laskua. Voisi olla järkevää kokeilla muutaman päivän mittaisia tutustumisjaksoja esim. johonkin ryhmäkotiin, jotta saataisiin selville, missä asioissa ja miten paljon veljenne tarvitsee apua ja tukea. Toinen mahdollisuus olisi kokeilla ohjattua päivätoimintaa työ- tai toimintakeskuksessa ja toimintakyvyn kartoitusta siellä. Tässä tekisi myös mieli lähteä ideoimaan ns. luovia ratkaisuja. Vammaispalvelulaki antaa mahdollisuuden henkilökohtaiseen apuun, ts. omaan avustajaan, ja tällaisen - alkuun kenties päivittäisen - avun turvin veljenne saattaisi pärjätä jopa itsekseenkin. Paljon riippuu siitä, haluaako hän ihmisiä ympärilleen vai viihtyykö paremmin itsekseen.
Teidän omalla aloitteellisuudellanne ja selkeästi ilmaisemillanne toiveilla on tässä merkitystä!
Psykologi Heikki Seppälä
Kehitysvammaliitto