Veljen erikoiset puheet
Veljellämme on lievä kehitysvamma autismi ja autismi. Hän asuu vuokra-asunnossa, hänellä on edunvalvoja ja hän tarvitsee valvontaa esimerkiksi siihen, että hän on pessyt pyykit, hän ei osta kaupasta pelkästään herkkuja vaan myös ruokaa ja että hän on siivonnut.
Hän on alkanut viime aikoina puhumaan ajoittain erikoisia asioita. Esimerkiksi, että hän on alien, joka on tullut tänne Maapallolle avaruusaluksella, että hän on oikeasti satoja vuosia vanha tai että hän haluaisi olla Maapallon ainoa ihminen.
Mitä pitäisi tehdä? Hän ei vaikuta pelokkaalta, ahdistuneelta ja kysyttäessä hän sanoo, että hänellä ei ole harhoja. Hän sanoo, että nämä asiat ovat vain leikkiä ja että hän ei oikeasti usko niihin itse. Hänestä ne ovat vain huumoria.
Meitä sisaruksia kuitenkin huolettaa. Veli on melko paljon yksin ja hän on ollut lapsesta asti kiinnostunut asioista, jotka ovat hieman erikoisia. Esimerkiksi kummitukset, yliluonnolliset asiat, ufot, kauhutarinat, hautausmaat, lapsikuolleisuus ja erilaiset vammaisuuden ja mielenterveysongelmien diagnoosit. Niistä hän etsii tietoa ollessaan yksin ja kuuntelee paljon kauhutarinoita YouTubesta. Välillä hän on esittänyt erikoisia kysymyksiä, että "Voinko minusta tulla kuoltuani kummitus" tai "Onko ihmissusia oikeasti olemassa". Miten häntä voisi rohkaista olemaan enemmän ihmisten ilmoilla kiinnostumaan muistakin asioista? Me sisarukset olemme huolissamme, kun hän on paljon yksin ja etsii tietoa asioista, joista lukeminen ei tee hänelle kovin hyvää. Esimerkiksi kummitukset, kauhutarinat, ufot ja kaikenlaiset yliluonnolliset olennot.
Kiitos kysymyksestä.
Kysyin asiaasi Oili Sauna-aholta, joka on neuropsykologian erikoispsykologi. Hänen mukaansa mielikuvitus on tärkeä väline mm. sosiaalisten taitojen kehittymiselle ja se voi kehitysvammaisella aikuisella olla välillä voimakastakin. Autisminkirjossa kyky kuvitella voi kehittyä muuta kehitystä hitaammin, ja saattaa olla, että hänellä on juuri tämä kyky kehittymässä, minkä takia mielikuvitusasiat ovat tällä hetkellä keskeisiä. Tästä ei välttämättä tarvitse olla erityisen huolestunut, koska kerrot hänen pystyvän kysyttäessä erottamaan todellisuuden mielikuvituksesta. Sinänsä sosiaalisten kontaktien lisääminen ja muiden asioiden tekeminen on varmasti hänelle hyväksi, mutta mielikuvitusasioiden hyväksyminen on myös tärkeää eikä niitä kannata kieltää tai tuomita. Jos kuitenkin mielikuvitusmaailman ja todellisuuden erottaminen toisistaan tulee vaikeaksi, ja hän ei suostu tekemään muita aiemmin häntä kiinnostavia asioita, voitte ottaa yhteyttä hyvinvointialueenne terveys- tai vammaispalveluihin ja pyytää tilanteen arviointia.
Ystävällisin terveisin,
Niina Sillanpää
Verneri-verkkopalvelu