Kommunikointi

Kommunikointi kehittyy vuorovaikutuksessa

Hiukan alle vuoden iässä lapsi oppii jakamaan huomionsa kohteen tietoisesti toisen ihmisen kanssa. Hän tarkistaa katseellaan, kiinnittääkö toinen huomionsa samaan asiaan kuin hänkin. Hän näyttää ja osoittaa asioita, esineitä ja tekemisiä toiselle ihmiselle. Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että varhainen vuorovaikutus on kehittymässä tietoiseksi kommunikoinniksi.

Kehitysvammaisuuteen liittyy yleensä jonkinasteisia ongelmia vuorovaikutustaidoissa, puheen ymmärtämisessä tai puheen tuotossa. Häiriöstä tai sen syntytavasta riippumatta on olennaista, että ihmiseen suhtaudutaan kaikissa tilanteissa aitona kommunikointikumppanina. Onnistumisen kokemukset kannustavat välittämään ja vastaanottamaan viestejä mahdollisista vaikeuksista huolimatta.

Kommunikointi ja kehitysvammaisuus

Puheen kehityksen viivästymästä on kyse silloin, kun lapsi alkaa puhua ikätasoon nähden myöhään, mutta puheen kehitys saavuttaa nopeasti ikätason tuntuman. Pysyvämmistä tai laaja-alaisemmista kielen kehityksen ongelmista on kyse, kun kehitystaso ei saavutakaan ikätasoa. Laaja-alaisuus voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että puheen tuottamisen lisäksi myös puheen ymmärtäminen on vaikeaa.

Puheen tuottamisen ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi epäselvänä puheena tai sananlöytämisen vaikeutena keskustelutilanteessa. Osa kehitysvammaisista ihmistä puhuu vähän tai puhe jää kehittymättä.

Puheen ymmärtämisen vaikeudet hankaloittavat olennaisella tavalla kommunikointia ja ne voi jäädä helpommin huomaamatta kuin puheen tuottamisen ongelmat. Ne ilmenevät pitkien ja monimutkaisten lauseiden tai ylipäätään puhutun kielen ymmärtämisen vaikeutena. Usein puheen ymmärtäminen on parempaa kuin tuottaminen.

Kommunikointiin vaikuttaa myös näkö- ja kuulovammat sekä rakenteelliset epämuodostumat. Omat haasteensa kehitysvammaisen henkilön kanssa keskusteluun tuovat myös keskittymiskyvyn puute sekä vaikeudet omaksua sosiaalisen kanssakäymisen ja keskustelun sääntöjä.

Joidenkin vaikeimmin monivammaisten ihmisten vuorovaikutustaidot eivät koskaan kehity tietoisen kommunikoinnin tasolle. Vammaisten ihmisten häiriöiden laadusta riippuen vuorovaikutuksen toimivimmat keinot voivat ovat erilaisia, ja niiden valikoima voi olla hyvin yksilöllinen. Keinot ovat kuitenkin aina niitä, joita kaikki ihmiset käyttävät vaistomaisesti omassakin vuorovaikutuksessaan (esim. ilmeet, eleet, toiminta). Jokainen ihminen voikin halutessaan oppia käyttämään niitä tietoisesti vaikeavammaisten ihmisten ilmaisun tulkinnassa ja ilmaistessaan heille asioita.

Onnistuneen vuorovaikutuksen edellytykset

Taito puhua ei takaa sitä, että kommunikointi olisi aina toimivaa. Toimivan vuorovaikutuksen perustana on, että ihmiset ovat viestintätilanteessa aidosti läsnä toisilleen ja kiinnostuneita toisistaan. He pystyvät sulkemaan muut häiritsevät tekijät pois mielestään ja keskittymään juuri tähän hetkeen tämän ihmisen kanssa. Hyvin toimiessaan vuorovaikutus tuottaa iloa molemmille sen osapuolille.

Kanssakeskustelijan rooli on merkityksellinen viestinnässä silloin, kun kommunikointikumppanilla on vaikeuksia puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä. Voit tukea vuorovaikutusta ja kommunikointia seuraavin tavoin:

  • Selvitä, millä tavalla kumppani kommunikoi.
  • Pyri rauhoittamaan ympäristö.
  • Ole tilanteessa vastavuoroisesti läsnä.
  • Odota ja anna tilaa aloitteille.
  • Vastaa kumppanin kommunikointiin.
  • Mukauta ilmaisua kumppanin kommunikointitarpeita vastaavaksi.
  • Tarkista viestien tulkinta.

Puhetta korvaava kommunikointi

Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi on yleisnimitys kommunikointikeinoille, joita käytetään puhutun kielen täydentämiseksi, tukemiseksi tai korvaamiseksi. Näistä keinoista tavallisimpia ovat kirjoittamisen lisäksi esimerkiksi eleet, viittomat ja erilaiset kuvat. Niiden käyttöön voi liittyä myös apuvälineitä, kuten erilaisia kommunikointikansioita, puhelaitteita ja tietokoneella toimivia kommunikointiohjelmia.

Puhetta tukevasta ja korvaavasta kommunikoinnista käytetään lyhennettä AAC, joka tulee englanninkielisistä sanoista Augmentative and Alternative Communication.

Lue lisää Papunetin sivuilta:

Kommunikoinnin kuntoutus

Kommunikoinnin kuntoutus perustuu tarkkaan arviointiin kommunikointihäiriön luonteesta sekä arvioinnin perusteella tehtävään yksilölliseen kuntoutussuunnitelmaan. Arvioinnin tekee puheterapeutti, joka toimii yleensä osana moniammatillista tiimiä. Kuntoutuksen alussa tehtävässä kokonaisarvioinnissa selvitetään mahdollisimman tarkasti kaikki tunnistettavissa olevat kommunikoinnin häiriön syyt. Vaikka taustalla oleva vaurio voidaan tunnistaa, sitä ei useinkaan pystytä korjaamaan. Sen aiheuttamaa haittaa voidaan kuitenkin usein lieventää kuntoutuksella. Kuntoutuksella tuetaan kommunikointia kuntoutujan jokapäiväisessä kommunikointiympäristössä.

Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta samalla tavalla kuin fysio- ja toimintaterapia. Puheterapiassa tavoitteena on asiakkaan kommunikointitaitojen, puheen, kielellisten taitojen, syömisen ja äänen käytön vahvistaminen. Tavoitteet sovitaan aina yksilöllisesti. Puheterapia perustuu terapeutin ja asiakkaan kahdenkeskiseen työskentelyyn sekä yhteistyöhön asiakkaan lähi-ihmisten kanssa. Terapia voi toteutua yksilöterapiana, ryhmässä, eri terapeuttien yhdessä toteuttamana tai olla luonteeltaan ja konsultoivaa. Yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa on olennainen osa kuntoutusta.

Erityisen tärkeää on se, että puheterapeutti ohjaa asiakkaan lähi-ihmisiä muuttamaan omaa käyttäytymistään siten, että vuorovaikutuksesta tulee puhevammaisen henkilön kanssa toimivaa. Hyvin usein kuntoutuksen pääasiallinen kohde onkin kehitysvammaisen ihmisen sijaan hänen lähi-ihmisensä. Lähi-ihmisten taidot ja tapa toimia ovat ratkaisevassa asemassa erityisesti silloin, kun tarvitaan puhetta korvaavia keinoja.

Lue lisää: http://papunet.net/tietoa/kommunikoinnin-kuntoutus

Kommunikoinnin apuvälinepalvelut

Kommunikoinnin apuvälineen soveltuvuuteen vaikuttaa apuvälineen käyttäjän toimintakyky ja kielelliset taidot, kommunikointitarpeet ja -ympäristö, sekä välineen ominaisuudet.

Puhevammaisen henkilön tulee saada tarvitsemansa apuvälinepalvelut ensisijaisesti julkisen palvelujärjestelmän kautta. Kommunikoinnin apuvälineet ja niihin liittyvät palvelut ovat osa lääkinnällistä kuntoutusta.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluihin kuuluvat apuvälineen tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto. Vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä on kunnilla ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymillä. Apuvälineet, niiden sovitus, tarpeellinen uusiminen ja huolto ovat asiakkaalle maksuttomia.

Apuvälinepalveluiden lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Tarpeen voi todeta myös lähi-ihminen, kuten omainen tai edunvalvoja. Kommunikoinnin tarpeisiin vaikuttavat puhevammaisen henkilön ikä ja vammaan liittyvät taustatekijät. Esimerkiksi lapsen kommunikointitarpeet ovat toisenlaiset kuin aikuisen, joka on saanut puhevamman sairastuttuaan. Yksilöllinen tarvekuvaus sisältää mm. esimerkkejä tilanteista, joissa asiakkaalla on vaikeuksia ilmaista itseään tai ymmärtää muita.

Sopivan kommunikointikeinon ja oikeiden apuvälineiden löytäminen edellyttää kommunikoinnin arviointia. Apuvälinearvioinnin tavoitteena on löytää asiakkaan tarpeista lähtevä yksilöllinen kommunikointikeino sekä toimivat apuvälineet. Myös erittäin vaikeasti vammaiselle henkilölle on mahdollista löytää keinoja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Apuvälinetarpeen ilmetessä suositeltavinta on ottaa yhteys (joko kotipaikkakunnan terveyskeskukseen tai) hoidosta vastaavaan tahoon. Jos asiakkaalla on hoitava tai kuntouttava puheterapeutti, kannattaa asiasta keskustella hänen kanssaan. Kommunikoinnin apuvälinepalveluista tietävät myös muut terveydenhuollon ammattilaiset, esimerkiksi kuntoutusohjaaja tai -suunnittelija, apuvälinekeskuksen vastaava, lääkinnällisestä kuntoutuksesta vastaava lääkäri tai lääkinnällisen kuntoutuksen yksikön henkilökunta. Jos asiakas asuu laitoksessa tai sairaalassa, tulee yhteys ottaa kyseisen tahon puheterapeuttiin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen.

Lisätietoa:
Opas kommunikoinnin apuvälinepalveluihin (pdf), Papunetin sivuilla
Tikoteekki-verkosto, Papunet
Apuvälineet, Papunet

Kommunikaatio-opetus

Kommunikaatio-opetuksella ja -ohjauksella tarkoitetaan uuden kielen opetusta tai kommunikointikeinon käytön ohjausta. Käytännössä tällä tarkoitetaan viittomakielen opetusta ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen ohjausta. Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen ohjausta voidaan antaa puhevammaisen henkilön lähi-ihmisille tai eriasteisesti kuulovammaiselle tai kuulonäkövammaiselle henkilölle tai hänen lähi-ihmisilleen.

Kommunikaatio-opetus ja -ohjaus on täydentävä palvelumuoto. Se ei korvaa puheterapeutin antamaa puheterapiaa tai ohjausta eikä lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvaa kommunikoinnin apuvälinearviointia.

Kommunikaatio-opetuksen ja -ohjauksen myöntää kotikunnan sosiaalitoimi vammaispalvelulain perusteella sopeutumisvalmennuksena. Sopeutumisvalmennus on määrärahasidonnainen palvelu.

Lue lisää:
Kommunikaatio-opetus ja -ohjaus, Vammaispalvelujen käsikirja

Puhevammaisten tulkkauspalvelu

Oikeus tulkkauspalveluun on puhevammaisella henkilöllä, joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta arjen kommunikoinnissa. Henkilön tulee kuitenkin pystyä ilmaisemaan tahtoaan tulkkauksen avulla, ja hänellä tulee olla käytössään jokin toimiva kommunikointikeino. Niiden käyttöön voi liittyä myös apuvälineitä.
Puhevammaisella henkilöllä on oikeus saada tulkkauspalvelua vähintään 180 tuntia vuodessa. Tulkkauspalvelua voi käyttää työssä käymiseen, opiskeluun, asioimiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen ja virkistäytymiseen. Tulkkauspalvelun järjestämisestä vastaa Kela. Palvelu on käyttäjälle maksutonta. Puhevammaisten tulkilla on erikoisammattitutkinto.

Lue lisää:
Tulkkauspalvelu (papunet.net)
Kelan tulkkauspalvelusivut (www.kela.fi)