Asuminen

Kehitysvammaisten asumista voidaan järjestää monin eri tavoin. Yleisin asumismuoto ovat edelleen erilaiset ryhmäkodit. Kuitenkin niiden rinnalle on viime vuosina aktiivisesti kehitetty myös muunlaisia ratkaisuja. Uusia ryhmämuotoisia ratkaisuja ovat esimerkiksi erilaiset asuntoryhmät. Myös erilaisia itsenäisen asumisen vaihtoehtoja alkaa olla tarjolla yhä enemmän.

Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus asua samalla tavoin kuin muillakin. Heidän tulee voida tehdä asumiseensa liittyviä valintoja yhdenvertaisesti muiden kanssa sekä saada tarvitsemansa tukipalvelut.

Asumispalveluja järjestetään kolmen eri lain perusteella: sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain ja kehitysvammalain. Jos useampi laki tulee kyseeseen, on käytettävä sitä, joka on asiakkaan kannalta edullisempi. Useimmiten asuminen järjestetään joko vammaispalvelulain (ensisijainen) tai kehitysvammalain perusteella.

Asumisen järjestämisen on lähdettävä kunkin henkilön yksilöllisistä tarpeista. Henkilön omia toivomuksia ja tarpeita on kuunneltava.

Autettu, ohjattu ja tuettu asuminen

Kehitysvammaisten asumisesta puhuttaessa käytössä ovat usein vanhat käsitteet autettu, ohjattu ja tuettu asuminen. Nämä käsitteet ovat käytössä erityisesti erityishuoltona eli kehitysvammalain mukaisesti järjestetyissä asumispalveluissa.

Asumispalveluihin liittyvät käsitteet ovat kuitenkin kirjavia eivätkä täysin yhtenäisiä. Esimerkiksi palveluasumisella saatetaan tarkoittaa hyvinkin erilaisia asumisratkaisuja.

Autettu asuminen on tarkoitettu niille henkilöille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea. Ohjatussa asumisessa henkilökunta on paikalla osan vuorokaudesta. Tuetussa asumisessa henkilökunnan tukea on saatavissa tarvittaessa.

Asumisen lukumäärätietoja

THL:n ylläpitämä tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet kokoaa rekisteritietoa kehitysvammaisten asumisesta. Alle on koottu eri asumismuotojen asiakasmäärätietoja vuodelta 2015.

  • Autettu asuminen: 7 728
  • Ohjattu asuminen: 2 006
  • Tuettu asuminen: 1 548
  • Kehitysvammalaitokset: 1 093

Lisäksi on arvioitu, että omaisten luona asuu noin 13 000 kehitysvammaista henkilöä. Tästä määrästä noin puolet on aikuisia.

Viime vuosina kasvussa ovat olleet erityisesti ympärivuorokautisesti tuetun, ns. autetun asumisen sekä tuetun asumisen asiakasmäärät. Vastaavasti kehitysvammalaitoksissa pitkäaikaisesti asuvien määrä on vähentynyt.

Asumisen palvelumaksut

Jos asuminen järjestetään vammaispalvelulain tai kehitysvammalain mukaisesti, ovat asumiseen liittyvät tukipalvelut asiakkaalle maksuttomia. Tällaisia tukipalveluja ovat mm. avustaminen ruuanlaitossa, syömisessä, pukeutumisessa, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisessa, siivouksessa, liikkumisessa ja asioinnissa, ovat asiakkaalle maksuttomia.

Asiakkaalta voi periä maksun vain ylläpidosta. Ylläpitoa ovat kaikki tavanomaiset menot kuten vuokra, ruoka, pesuaineet, vesi ja sähkö. Ylläpitoa eivät ole esimerkiksi henkilön asumiseensa tarvitsemasta avusta ja tuesta aiheutuvat henkilöstömenot, siivous- tai saattajapalvelu tai kiinteistön hoitoon liittyvät kulut.

Sosiaalihuoltolain mukaisesti järjestetyistä palveluista voidaan periä maksua. Sosiaalihuoltolain mukaisena kehitysvammaisten asumista järjestetään käytännössä silloin, kun henkilö tarvitsee vain asunnon mutta ei mitään tukipalveluja.

Asumista kehitetty voimakkaasti 2010-luvulla

Kehitysvammaisten asuminen on ollut kehittämisen kohteena koko 2010-luvun. Kehittämistä on ohjannut kehitysvammaisten asumisohjelma, ns. KEHAS-ohjelma, jonka tavoitteena on ollut lakkauttaa laitosasuminen ja kehittää uudenlaisia, yksilöllisiä asumisratkaisuja.

Kehittämistyön taustalla on vaikuttanut vuonna 2016 ratifioitu YK:n vammaissopimus. Sopimuksessa linjataan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus valita, miten, missä ja kenen kanssa he asuvat. Mikään tietty vamma tai tuentarve ei saa velvoittaa henkilöä mihinkään tiettyyn asumismuotoon, esimerkiksi ryhmämuotoiseen asumiseen. Lähtökohtana tulee olla asuminen tavallisessa asuinympäristössä.

Kehittämistyön taustalla ovat vaikuttaneet myös havainnot siitä, että moni kehitysvammainen toivoo asumista omassa kodissa, mutta tarjonta on pitkään painottunut erilaisiin ryhmämuotoisiin ratkaisuihin.

Tulevaisuuden näkymiä

Tulevaisuudessa asumisen järjestämisen on lähdettävä YK:n vammaissopimuksen mukaisesti siitä, että jokaisella kehitysvammaisella henkilöllä on tosiasiallisesti mahdollisuus valita, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu. Olettavaa onkin, että asumisvaihtoehtojen kirjo lisääntyy tulevaisuudessa.

Kehitysvammaisten henkilöiden asuminen normaalissa asuntokannassa omalla vuokrasopimuksella lisääntynee tulevaisuudessa. Erityisesti nuorten, lapsuudenkodeistaan muuttavien kehitysvammaisten tulo asumispalvelujen piiriin asettaa palveluille uudenlaisia vaatimuksia, sillä nuoret haluavat asua samalla tavoin kuin muutkin ikätoverinsa. Usein myös nuorten vanhemmat pitävät itsestään selvänä, että heidän nuorensa muuttaa pois lapsuudenkodistaan ja itsenäistyy samalla tavoin kuin muutkin.

Tulevaisuudessa asumispalvelujen piiriin on arvioitu tulevan merkittävä uusi asiakasryhmä: lapsuudenkodeistaan muuttavat aikuiset kehitysvammaiset. Nämä henkilöt ovat asuneet pitkään lapsuudenkodeissaan yhdessä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa. Kun vanhempien toimintakyky heikkenee, tulevat heidän aikuiset kehitysvammaiset lapsensa asumispalvelujen piiriin.

Kuva: Anna Dammert