Asuminen

Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus asua samalla tavoin kuin muillakin. Asumisen järjestämisen on lähdettävä kunkin henkilön yksilöllisistä tarpeista. Henkilön omia toivomuksia ja tarpeita asumiseen liittyen on kuunneltava.

Asumista voidaan järjestää monin eri tavoin. Lähtökohtana asumisen järjestämiselle on se, että henkilöt asuvat omissa kodeissaan vuokra- tai omistussuhteisesti, joihin tuotetaan asumista tukevia palveluita.

Asunto ja asumiseen liittyvät palvelut on hyvä erottaa toisistaan. Niitä ei tarvitse hankkia yhtenä pakettina samalta palveluntuottajalta, vaan palveluita voidaan räätälöidä useilta erilaisilta tuen tarjoajilta. Tämä helpottaa myös tilanteita, joissa kehitysvammaisen henkilön tilanne ja palveluntarve muuttuu, esimerkiksi sairauden tai ikääntymisen myötä.

Kehitysvammaisten ihmisten yleisin asumismuoto ovat edelleen asunto ryhmäkodissa. Näiden rinnalle on viime vuosina aktiivisesti kehitetty myös muunlaisia asumisen ratkaisuja. Erilaisia itsenäisen asumisen vaihtoehtoja alkaa olla tarjolla yhä enemmän. Uusia ryhmämuotoisia asumisratkaisuja ovat esimerkiksi erilaiset asuntoryhmät.

Nykyisin kehitysvammaisten asumista ohjataan rakennettavaksi yhä enemmän osaksi normaalia lähiyhteisöä. Esimerkiksi ARA (Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus) ohjaa rakennuttajia rakentamaan monipuolisia asumisratkaisuja tavanomaisille asuinalueille palveluiden läheisyyteen.

Asumiseen liittyviä käsitteitä

Kehitysvammaisten asumisesta puhuttaessa arkikielessä käytössä ovat käsitteet: autettu -, ohjattu - ja tuettu asuminen. Käsitteet ohjattu- ja autettu asuminen ovat hiljalleen korvautumassa uusilla käsitteillä palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen.

  • Tuettu asuminen

Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea asumiseensa tai asumiseen siirtymisessä. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla.

  • Palveluasuminen (uudessa sosiaalihuoltolaissa ohjattu asuminen)

Palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa. Palveluasumisessa henkilökuntaa ei ole yöaikaa paikalla.

  • Tehostettu palveluasuminen (uudessa sosiaalihuoltolaissa autettu asuminen)

Tehostettua palveluasumista järjestetään henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista.

Lisäksi puhutaan tilapäisestä asumisesta. Tilapäistä asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista, kiireellistä apua.

Asumisen lukumäärätietoja

THL:n ylläpitämä tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet kokoaa rekisteritietoa muun muassa kehitysvammaisten asumisesta. Alle on koottu eri asumismuotojen asiakasmäärätietoja vuodelta 2016.

  • Autettu asuminen: 8 265
  • Ohjattu asuminen: 1 954
  • Tuettu asuminen: 1 684
  • Kehitysvammalaitokset: 920

Lisäksi on arvioitu, että omaisten luona asuu noin 13 000 kehitysvammaista henkilöä. Tästä määrästä noin puolet on aikuisia.

Viime vuosina kasvussa ovat olleet erityisesti ympärivuorokautisesti tuetun, ns. autetun asumisen sekä tuetun asumisen asiakasmäärät. Vastaavasti kehitysvammalaitoksissa pitkäaikaisesti asuvien määrä on vähentynyt.

Asumisen palvelumaksut

Kun asumiseen liittyvät palvelut järjestetään vammaispalvelulain tai kehitysvammalain mukaisesti, ovat ne asiakkaalle maksuttomia. Em. lakien mukaisesti järjestettävät tukipalvelut kuten avustaminen ruuanlaitossa, syömisessä, pukeutumisessa, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisessa, siivouksessa, liikkumisessa ja asioinnissa, ovat asiakkaalle maksuttomia.

Asumispalvelun piirissä olevalta asiakkaalta voi periä maksun vain henkilökohtaisiin asumismenoihin liittyvistä kuluista. Niitä ovat kaikki tavanomaiset asumismenot kuten vuokra, ruoka, pesuaineet, vesi ja sähkö. Niitä eivät ole esimerkiksi henkilön asumiseensa tarvitsemasta avusta ja tuesta aiheutuvat henkilöstömenot, siivous- tai saattajapalvelu tai kiinteistön hoitoon liittyvät kulut.

Asumista kehitetty voimakkaasti 2010-luvulla

Kehitysvammaisten asuminen on ollut kehittämisen kohteena koko 2010-luvun. Kehittämistä on ohjannut kehitysvammaisten asumisohjelma, ns. KEHAS-ohjelma, jonka tavoitteena on ollut lakkauttaa laitosasuminen ja kehittää uudenlaisia, yksilöllisiä asumisratkaisuja.

Kehittämistyön taustalla on vaikuttanut vuonna 2016 ratifioitu YK:n vammaissopimus. Sopimuksessa linjataan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus valita, miten, missä ja kenen kanssa he asuvat. Mikään tietty vamma tai tuentarve ei saa velvoittaa henkilöä mihinkään tiettyyn asumismuotoon, esimerkiksi ryhmämuotoiseen asumiseen. Lähtökohtana tulee olla asuminen tavallisessa asuinympäristössä.

Kehittämistyön taustalla ovat vaikuttaneet myös havainnot siitä, että moni kehitysvammainen toivoo asumista omassa kodissa, mutta tarjonta on pitkään painottunut erilaisiin ryhmämuotoisiin ratkaisuihin.

Osalla läheisistä ja työntekijöistä voi olla huoli omaistensa pärjäämisestä silloin kun henkilö on muuttamassa.

Monipuolista asumista kehittämässä: Kehitysvammaisten ihmisten asumisen tarpeita ja ratkaisuja Eksotessa -selvitys- ja pilotointihankkeessa (YM 22:17) havaittiin, että asumisen kehittämisen ja suunnittelun lähtökohdaksi on hyvä ottaa muuttajan vahvuudet ja voimavarat. Jos asumisen suunnittelua johtaa turvallisuuden maksimointi, saattaa se johtaa liian raskaisiin ratkaisuihin. Uskomalla henkilön vahvuuksiin ja taitoihin luodaan luottamusta, joka johtaa henkilön mahdollisuuteen käyttää niitä hyväkseen.

Paras tulos asumisen kehittämisessä saavutetaan kun se tapahtuu kunnissa hallinnonalojen välisenä yhteistyönä (sote, kaavoitus, asuntotoimi jne). Yhteiskehittämisen lähtökohtana on oltava asiakkaiden voimavarat ja tarpeet.

Tulevaisuuden näkymiä

Tulevaisuudessa asumisen järjestämisen on lähdettävä YK:n vammaissopimuksen mukaisesti siitä, että jokaisella kehitysvammaisella henkilöllä on tosiasiallisesti mahdollisuus valita, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu. Olettavaa onkin, että asumisvaihtoehtojen kirjo lisääntyy tulevaisuudessa.

Kehitysvammaisten henkilöiden asuminen normaalissa asuntokannassa lisääntynee tulevaisuudessa. Erityisesti nuorten, lapsuudenkodeistaan muuttavien kehitysvammaisten tulo asumispalvelujen piiriin asettaa palveluille uudenlaisia vaatimuksia, sillä nuoret haluavat asua samalla tavoin kuin muutkin ikätoverinsa. Usein myös nuorten vanhemmat pitävät itsestään selvänä, että heidän nuorensa muuttaa pois lapsuudenkodistaan ja itsenäistyy samalla tavoin kuin muutkin.

Tulevaisuudessa asumispalvelujen piiriin on arvioitu tulevan merkittävä uusi asiakasryhmä: lapsuudenkodeistaan muuttavat aikuiset kehitysvammaiset. Nämä henkilöt ovat asuneet pitkään lapsuudenkodeissaan yhdessä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa. Kun vanhempien toimintakyky heikkenee, tulevat heidän aikuiset kehitysvammaiset lapsensa asumispalvelujen piiriin.

Kuva: Anna Dammert