Henkilökohtainen apu

Vaikeavammaisilla henkilöillä on oikeus henkilökohtaiseen apuun kotona ja kodin ulkopuolella. Myös kehitysvammaiset henkilöt ovat vammaispalvelulain puitteissa tulkittavissa vaikeavammaisiksi henkilöiksi. Siten myös he ovat oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun muiden vammaisten henkilöiden tapaan.

Vaikeavammaisuus tarkoittaa sitä, että vammainen tai sairas henkilö tarvitsee toisen henkilön apua välttämättä ja toistuvasti. Avunsaaja itse päättää mihin ja miten hän haluaa apua.

Henkilökohtainen apu on maksutonta palvelua. Käytännössä henkilökohtainen apu voi mahdollistaa esimerkiksi itsenäisen asumisen.

Myös avohuollon asumisyksiköissä asuvat kehitysvammaiset henkilöt voivat hakea henkilökohtaista apua, esimerkiksi vapaa-ajan harrastustoimintaan ja kodin ulkopuoliseen asiontiin.

Päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun myönnetään henkilökohtaista apua hakijan välttämättömän tarpeen mukaan. Harrastuksiin, yhteiskunnallisen osallistumiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen on henkilökohtaista apua järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa.

Henkilökohtaisen avun saamisen edellytyksenä on, että vaikeavammaisella henkilöllä on "voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa". Vammaisen henkilön on siis itse ilmaistava, minkälaista apua hän tarvitsee. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin, vaan apua voi pyytää esim. läheisiltä. Oman äänen voi ilmaista myös erilaisia apuvälineitä käyttäen, tai kuvien avulla ja viittomalla.

Henkilökohtaista apua haetaan oman kunnan sosiaalitoimistosta vapaamuotoisella hakemuksella. Henkilökohtaisen avun määrä määritellään palvelusuunnitelmassa. Henkilökohtaisen avun saaminen ei riipu diagnoosista. Pääsääntöisesti henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei tähän ole erityisen painavaa syytä. Henkilökohtaista apua voi myös saada, vaikka hakijan vanhempi toimii omaishoitajana. Omaishoidon tuki ja henkilökohtainen apu täydentävät toisiaan.

Lisätietoa