Terveydenhuolto

Perusterveydenhuoltoon liittyvissä kysymyksissä kehitysvammaiset henkilöt käyttävät ensisijaisesti yleisiä terveyspalveluja. Suurelle osalle kehitysvammaisista ihmisistä perusterveydenhuollon palvelut ovat riittäviä, kunhan henkilö saa tarvittaessa palveluiden käyttöön tukea. Tärkeää on myös luoda pitkäjänteinen lääkäri-potilassuhde.

Suurimmalla osalla kehitysvammaisista ihmisistä eliniän odotteet ovat yhtä pitkät kuin muillakin ihmisillä. Riskit sairastua tyypillisiin kansansairauksiin koskevat myös kehitysvammaisia ihmisiä. Perusterveydenhuollossa on tärkeää tehdä terveydentilan seurantaa ja puuttua varhaisessa vaiheessa esim. kohonneeseen verenpaineeseen tai sokeriarvoihin.

Erityispalveluita tarvitaan niihin kysymyksiin, mitä itse kehitysvammaisuus tuo tullessaan. Vamman diagnosointi ja kehityksen seuranta vaativat usein erityisosaamista, jota perusterveydenhuollolta ei voi aina odottaa. Mikäli kehitysvammaisella henkilöllä on todettu jokin oireyhtymä, saattaa siihen liittyä kohonnut alttius tiettyihin sairauksiin. Näitä on osattava seurata. Hyvä esimerkki tästä on Downin syndroomaan liittyvä alttius sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Kehitysvammaisuuden rinnalla esiintyy keskimääräistä useammin muita erikoissairaanhoitoa vaativia terveydellisiä ongelmia. Mahdollisen epilepsian hoito ja seuranta edellyttää kontaktia neurologiin. Liikkumisen vaikeudet voivat aiheuttaa tarvetta lääkinnälliseen kuntoutukseen. Näön ja kuulon mahdolliset vajavuudet on tärkeätä selvittää.

Tulossa olevia muutoksia

Laitoshuollon purkaminen ja terveydenhuoltolain muuttuminen vaikuttavat siihen, että kehitysvammaisia henkilöitä hoidetaan yhä enemmän perusterveydenhuollossa. Edelleen iso osa kehitysvammaisten henkilöiden terveyspalveluista järjestetään erityishuoltona.

Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu erityishuoltolain uudistaminen. Tuleva erityishuoltolain korvaaminen osana vammaislainsäädännön uudistamista tulee selkeyttämään lakien tulkintaa terveyspalveluiden käytössä.

Suomessa on pitkään koulutettu kehitysvammalääkäreitä, jotka ovat pääsääntöisesti työskennelleet kehitysvammalaitosten poliklinikoilla. Laitosten purun myötä kehitysvammalääkäreiden työnkuva muuttuu enemmän lähipalveluja tukevaksi toiminnaksi.