Omaishoito

Omaishoito on kotona tapahtuvaa huolenpitoa perheenjäsenestä tai muusta läheisestä henkilöstä silloin, kun hän tarvitsee sairauden, vamman tai ikääntymisen vuoksi apua arjen toimista selviytyäkseen. Se on hoivaa, johon voi sisältyä monenlaisia tehtäviä. Osa näistä tehtävistä on konkreettisia, kuten syöttämistä, pukemista ja pesemistä, osa taas ei-konkreettisia, kuten valvontaa, suunnittelua ja ennakointia.

Omaishoidon vaativuus vaihtelee. Äärimmillään apua tarvitsevan läheisen hoitaminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa.

350 000 suomalaista toimii ikääntyneen, vammaisen tai sairaan läheisensä pääasiallisena auttajana. Vaativa omaishoitotilanne on arvioitu olevan heistä noin 60 000 henkilöllä. Heistä alle kaksi kolmasosaa sai kunnaltaan omaishoidon tukea.

Suurin osa omaishoitajista auttaa ikääntyneitä läheisiään. Seuraavaksi suurimman ryhmän autettavista muodostavat pitkäaikaissairaat, fyysisesti vammaiset ja kehitysvammaiset henkilöt.

Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla omaishoitajat ovat useimmiten heidän omia vanhempiaan. Omaishoitosuhde on tällöin tavallisesti pitkäaikainen, alkaen lapsuudesta ja jatkuen aikuistumiseen saakka. Joissain tapauksissa omaishoitosuhde jatkuu tai sitä joudutaan jatkamaan vaihtoehtojen puuttuessa vielä tämän jälkeenkin.

Omaishoidon valo- ja varjopuolet

Omaishoidolla on sekä valo- että varjopuolia. Omaishoidon varassa olevan henkilön näkökulmasta se on välttämätöntä selviytymisen kannalta. Samalla hoivaan voi kuitenkin sekoittua myös ylisuojelua, eikä omaishoito yksinään välttämättä kykene tarjoamaan vammaisille nuorille ja aikuisille riittäviä mahdollisuuksia itsenäistymiseen ja aikuistumiseen.

Omaishoitajan näkökulmasta omaishoito voi tuntua sekä mielekkäältä ja antoisalta että raskaalta ja sitovalta. Läheisen hoivaaminen on usein palkatonta työtä tai siitä saatu palkkio on suhteellisen pieni. Hoivan vaatiman ajan ja voimavarojen vuoksi toinen kehitysvammaisen lapsen vanhemmista jää usein kokonaan tai osittain pois palkkatyöstä, mikä pienentää tuloja ja eläkekertymää ja vaikuttaa näin toimeentuloon pitkäaikaisesti.

Vaativa hoivatyö voi myös rasittaa niin fyysistä kuin mielenkin terveyttä.

Keskeistä omaishoidon seurausten kannalta on, millaista tukea kehitysvammainen henkilö ja hänestä kotona huolehtivat omaiset saavat yhteisöiltään ja yhteiskunnaltaan. On tärkeää, että omaishoidon järjestämisessä otetaan huomioon sekä omaishoitajan että hoidettavan toiveet ja tarpeet sekä se, että nämä voivat vaihdella kehitysvammaisen henkilön elämänkaaren eri vaiheissa.

Omaishoito kehitysvammaisen ihmisen elämänkaarella

Pohjoismaissa viime vuosikymmenien aikana vammaispalvelujärjestelmää keskeisesti muovannut normalisaatioperiaate korostaa kehitysvammaisten henkilöiden oikeutta elää tavanomaista elämää. Elämän sisällöt ja olosuhteet vaihtelevat ikävaiheen mukaan. On tavallista, että alaikäiset lapset asuvat vanhempiensa luona, ja saavutettuaan täysi-ikäisyyden muuttavat pois lapsuudenkodistaan ja aloittavat oman elämän. Pohjoismainen normalisaatioperiaate ei tarkoita, että kehitysvammaisten ihmisten pitäisi mukautua yhteiskunnan normeihin, vaan sitä, että heillä tulisi olla mahdollisuus kokea samat elämänkaaren siirtymät ja vaiheet kuin muutkin ihmiset.

Itsenäistyminen on kuitenkin kehitysvammaisille ihmisille usein monimutkainen ja yksilöllistä tukea vaativa prosessi. Se onnistuu harvoin ilman palvelujärjestelmän mukanaoloa. Valtioneuvoston vuonna 2010 tekemän periaatepäätöksen mukaan kotona asuvien aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden muuttoa lapsuudenkodistaan helpotetaan tarjoamalla asumisratkaisuja, yksilöllisiä palveluja ja tukea. Palvelujärjestelmään kohdistuukin näiltä osin kehittämistarpeita, sillä nykytilanteessa osalla aikuisista kehitysvammaista kotoa pois muutto on estynyt yksilöllisiä tarpeita vastaavien asumispalvelujen puutteen vuoksi.

Kun aikuinen kehitysvammainen lapsi muuttaa pois kotoa, aikuisten lasten ja vanhempien hoivasuhde ei välttämättä katkea, mutta muuttaa muotoaan ja vastuuta siirtyy vanhemmilta kehitysvammaiselle henkilölle itselleen ja hänen lähityöntekijöilleen. Samalla myös vanhemmilla vapautuu aikaa ja voimavaroja hoivatyöstä muihin toimintoihin ja tehtäviin.

Omaishoidon kehittäminen

Kaikenikäisten omaishoidon kehittäminen on mukana Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeissa. Omaishoidon osalta kärkihankkeessa rahoitetaan hankekokeiluja seuraavilla teema-alueilla:

  1. omais- ja perhehoidon keskukset kokeilujen tukena
  2. kokeilu vammaisten lasten omaishoidosta,
  3. kokeilu mielenterveys- ja päihdekuntoutujien omaisten ja omaishoidon tukemisesta sekä
  4. kokeilu muistisairaan iäkkään omaishoidosta.
Lisätietoa