Tutkimuksia tuetusta asumisesta

Tutkija Sonja Miettinen selvitti, millaisia tutkimuksia tuetusta asumisesta on tehty.

Tämä on tiivistelmä Miettisen selvityksestä.

Hyviä ja huonoja puolia

Moni kehitysvammainen ihminen asuu ryhmäkodissa. Ryhmäkoti ei kuitenkaan ole kaikille paras vaihtoehto. YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisilla ihmisillä on oikeus valita itse, kenen kanssa he asuvat. Tämä ei aina onnistu ryhmäkodissa.

Ryhmäkodissa asumisen vaihtoehto on tuettu asuminen. Tuetussa asumisessa kehitysvammainen ihminen asuu omassa asunnossa. Hän saa tukea ja apua, joka auttaa omassa kodissa asumisessa.

Tässä kirjoituksessa kerrotaan, millaisia tutkimuksia tuetusta asumisesta on tehty. Tähän kirjoitukseen löydettiin kahdeksan tutkimusta. Tutkimukset on tehty ulkomailla. Tutkimuksissa vertailtiin tuettua asumista ja ryhmäkoteja.

Kahdessa tutkimuksessa kysyttiin tukiasukkaiden omista kokemuksista. Yhdessä tutkimuksessa kysyttiin, mitä omaiset ajattelevat tukiasumisesta. Tutkimusten tulokset kertovat, että tukiasumisessa on hyviä ja huonoja puolia.

Tukiasumisen hyviä puolia

Tutkimusten mukaan tukiasukkaat voivat useammin valita, missä ja kenen kanssa asuvat. Heillä oli enemmän toimintaa paikoissa, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä. Joskus heillä oli mahdollisuus valita työntekijät, jotka antavat tukea.

Tukiasukkaiden omasta mielestä hyviä asioita olivat vapaus ja yksityisyys. He pitivät tärkeänä, että asioihin ei tarvitse kysyä lupaa vanhemmilta tai työntekijöiltä.

Tukiasukkailla oli tuttuja naapureita. He kävivät kahviloissa, baareissa ja kuntosaleilla.

Monilla tukiasukkailla oli parempi toimintakyky kuin ryhmäkodissa asuvilla. He olivat esimerkiksi taitavampia tilanteissa,
joissa he ovat muiden ihmisten kanssa. Yhdessä tutkimuksessa oli mukana ihmisiä, joilla oli vaikeampi kehitysvamma.
Heidän mielialansa parani tukiasuntoon muuttamisen jälkeen. Työntekijöiden ja asukkaiden vuorovaikutus lisääntyi.

Tukiasumisen huonot puolet

Tukiasukkaille järjestettiin vähemmän toimintaa kuin ryhmäkodeissa asuville ihmisille. Tukiasukkaat saivat myös vähemmän tukea.

Tukiasukkailla oli suurempi riski tulla kiusatuksi tai hyväksikäytetyksi.

Vuorovaikutus toisten asukkaiden kanssa väheni, koska ihmiset asuivat erillisissä asunnoissa.

Tukiasukkaat kertoivat myös itse, mitä huonoja puolia tukiasumisessa on. Jotkut heistä kokivat, että muut torjuivat heidät.
Jotkut kertoivat, että muut asukkaat häiritsivät heitä.

Rahanpuute rajoitti asioiden tekemistä. Yksinäisyys ja ikävystyminen vaivasivat iltaisin. Lisäksi heitä huolestutti se, että tukea ei ole riittävästi.

Omaisten mielipiteitä tukiasumisesta

Monen omaisen mielestä oman läheisen taidot tai hyvinvointi paranivat, kun hän muutti tukiasumiseen. Omaiset olivat tyytyväisiä tukiasukkaan saamaan tukeen, kuten kaupassa käyntiin ja apuun, jota he saivat ruoan laittamiseen.

Parannettavia asioita olivat esimerkiksi ruokavaliosta ja siististä ulkomuodosta huolehtiminen.

Lähes kaikki omaiset avustivat tukiasukkaita myös itse. He auttoivat esimerkiksi raha-asioissa ja sairauksien hoitamisessa.
He auttoivat, kun tukiasukkaalle tuli äkillinen hätä.

Omaiset halusivat olla mukana tukiasukkaan elämässä. He tekivät yhteistyötä työntekijöiden kanssa. Joidenkin omaisten mielestä perheenjäsenen oli parempi asua omaisten kanssa tai ryhmäkodissa.

Tukiasumisesta tarvitaan lisää tutkimusta

Tutkimustulokset kertovat, että tukiasumisessa on tärkeä saada riittävästi tukea. Tärkeitä asioita ovat esimerkiksi turvallisuus ja osallistuminen yhteiseen toimintaan.

Pitäisi tutkia enemmän sitä, mitä tukea tarvitaan ja miten sitä annetaan. Tutkimuksessa pitäisi kuulla erityisesti tukiasukkaita ja heidän omaisiaan.

Lähde: Tavalliseen asumiseen? Puheenvuoroja omasta kodista ja asumisesta. Toimittanut Susanna Rieppo. Kehitysvammaliitto 2021.