Edunvalvottavan lääkkeiden ostaminen hänen käyttövaroillaan
Lievästi kehitysvammainen serkku tarvitsee säännöllisesti lääkkeitä. Hänen raha-asiansa hoitaa edunvalvoja. Edunvalvoja oli vaaatinut serkkua ostamaan lääkkeet avotyöstä saamillaan rahoillaan. Edunvalvoja toimii mielestäni laittomasti. Miten asia olisi ratkaistava. Avotyöpalkka ei ole varmaa tuloa kuten eläke.
Hei,
Siihen on vaikea ottaa kantaa, mistä tuloista henkilön lääkekustannukset pitäisi maksaa. Kustannettiinpa lääkkeet työosuusrahasta, eläkkeestä tai mahdollisesta KELAN vammaistuesta, on edunvalvojan kuitenkin keskusteltava päämiehensä kanssa taloutensa hoitamisen käytännön asioista ja varmistettava hänen etunsa asiassa.
Tästä säätelee laki holhoustoimesta 1.4.1999/442. Edunvalvojan on myös varmistettava se, että päämiehelle jää elämisen välttämättömien kulujen (vuokra + muut asumisen kustannukset, ruoka ym.) jälkeen sellainen käyttövara, jota hän tarvitsee henkilökohtaista käyttöä varten. Jos lääkekulut maksetaan käyttövaroista, ne on huomioitava käyttövarojen määrässä. Käyttövarojen määrää ei ole laissa määritelty.
Konsultoimme kysymyksessäsi Kehitysvammaisten tukiliiton lakimiestä, Tanja Salismaata. Hän ei tunne yhtään oikeustapausta, jossa olisi suoranaisesti määritelty euromääräisesti, millaisia käyttövaroja on pidettävä riittävänä. Tämä riippuu aina niin paljon kunkin henkilön omista olosuhteista, tarpeista ja tottumuksista sekä myös mm. siitä, mikä osa hänen menoistaan hoidetaan esim. suoramaksuin tai muuten edunvalvojan toimesta.
Käyttövarojen määrää mietittäessä huomioon otettavia seikkoja on avattu jonkun verran esimerkiksi seuraavassa eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksessä: http://www.eduskunta.fi/eoaratkaisut/eoak+1422/2011
Salisman näkemyksen mukaan, jos edunvalvoja huolehtii ainoastaan päämiehen kiinteistä asumiskustannuksista (yleensä vuokra ja ns. ylläpitomaksu), päämiehen kuukausittainen käyttövara tulisi aina ihan minimissään olla ainakin laitosasumisen piirissä laissa kuukausittaisiksi vähimmäiskäyttövaroiksi säädetty 108 euroa. Koska avohuollon asumispalvelussa asuvalla henkilöllä kuukausittainen käyttövarojen vähimmäistarve on yleensä merkittävästi isompi, on nämä mitotettava sen mukaan. Yksi mahdollinen lähtökohta on arvioida käyttövarojen suuruutta siten, että se vastaisi vähintään toimeentulotuen perusosaa vähennettynä ruokamenoilla, eli noin 250e/kk. Avohuollon asumispalveluiden asukkaan käyttövara tuskin voi perustellusti olla ainakaan juuri tätä pienempi.
Ja käyttövarojen lisäksi päämiehen tulisi toki saada tarpeen vaatiessa enemmänkin varoja käyttöönsä esim. tarpeellisiin hankintoihin. Lisäksi jos päämiehellä on siihen varaa, hänen tulisi voida välillä tehdä myös toiveidensa mukaisia ja elämänlaatuaan parantavia kalliimpia hankintoja tai esimerkiksi matkoja.
Tässä vielä lainkohtia (Laki holhoustoimesta 1.4.1999/442), jossa määritellään edunvalvojan asemaa suhteessa päämieheen:
Lain 37§: "Edunvalvojan on hoidettava päämiehensä omaisuutta sillä tavoin, että omaisuus ja sen tuotto voidaan käyttää päämiehen hyödyksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaan. Tässä tehtävässään edunvalvojan tulee tunnollisesti pitää huolta päämiehen oikeuksista ja edistää hänen parastaan.
Lain 38§: "Päämiehelle on jätettävä se omaisuus, jota hän tarvitsee henkilökohtaista käyttöään varten. Päämiehen vallintaan on jätettävä hänen tarpeisiinsa ja muihin olosuhteisiin nähden kohtuullisena pidettävä määrä käyttövaroja. Edunvalvoja voi jättää päämiehensä vallittavaksi muutakin tämän omaisuutta, jos se on päämiehen edun mukaista."
Edunvalvojan tulee siis varmistaa, että päämiehelle jää haluamallaan tavalla käytettäväksi riittävät kuukausittaiset käyttövarat. Jos lääkekulut on katettava näistä käyttövaroista, ne on huomioitava käyttövarojen määrässä.
Lisäksi edunvalvojan on aina huomioitava päätöksissään päämiehensä mielipide asioihin.
Laki holhoustoimesta 43§: "Ennen kuin edunvalvoja tekee päätöksen tehtäviinsä kuuluvassa asiassa, hänen on tiedusteltava päämiehensä mielipidettä, jos asiaa on tämän kannalta pidettävä tärkeänä ja kuuleminen voi tapahtua ilman huomattavaa hankaluutta."
Kehitysvammaiselle henkilölle päätöksien tekeminen voi olla haastavaa: tilanne on mahdollisesti uusi ja hänelle voi olla vaikeaa hahmottaa, mitä kaikkea mitä päätökseen liittyy. Siksi päätöksen tekemisessä on hyvä tukea henkilöä.
Voit lukea lisää tuetusta päätöksenteosta Verneri.netistä:
http://verneri.net/yleis/tuettu-paatoksenteko
Jos henkilö ei kommunikoi puhumalla ja hänellä on käytössään esimerkiksi tukiviittomat tai kuvakommunikoinnin apuväline, on näitä hyvä käyttää, jotta henkilö voi parhaalla mahdollisella tavalla ilmaista oman mielipiteensä asiaan liittyen.
Ystävällisin terveisin,
Verneri.netin toimitus