Heikkolahjaisuus
Hei!
Nyt 8-vuotiaalla pojallani on vuonna 2009 todettu lievä älyllinen kehitysvammaisuus. Useat kehityksen osa-alueet vastasivat tuolloin ja vielä 2010 uusitussa neuropsykologisessa tutkimuksessa heikkoa tai erittäin heikkoa tasoa, ainoastaan kielelliset osa-alueet ylsivät ehkä jopa hieman ikätasoa paremmalle alueelle. Kehitysvammaisuuden perusteella lapseni kuuluu 11-vuotisen oppivelvollisuuden piiriin ja on siis aloittanut koulunsa harjaantumisopetuksessa, erityiskoulun pienryhmässä.
Tänä vuonna hoitotaho vaihtui lasten neurologialta erityishuoltopiirille, jossa psykologin tutkimuksen mukaan poikani kehitys vastasi heikkolahjaisen tasoa. Saman tien vaihtui diagnoosi kehitysvammaisesta heikkolahjaiseksi, ja äitinä minulla nousi nyt huoli mm. pojan tukipalveluista. Onko heikkolahjaisuus kehitysvammadiagnoosi ja onko heikkolahjainen oikeutettu vammaispalvelulain nojalla palveluihin?
Kehitysvammadiagnoosi on aina yhtä mutkikas asia. Kannattaa käydä lukemassa, mitä Vernerin "Kehitysvammaisuus"-osiossa on tästä aiheesta kirjoitettu: Kehitysvammaisuuden diagnosointi.
Eräs keskeinen viesti siinä tekstissä on se, että kehitysvammaisuuden diagnosointiin tarvitaan aina laaja-alaista tiedonkeruuta ja pohdintaa. Nimenomaan silloin, kun kyse on sellaisista rajatapauksista, mihin kysyjäkin viittaa, pelkkä testaus ei riitä. Pitää tarkastella myös toimintakykyä jokapäiväisen elämän puuhissa ja ihmissuhteissa. Testitulokset ovat tietysti tärkeitä, mutta niiden merkityksen tulkintaan tarvitaan jo muuta tietoa.
Poikaanne on testattu ja tutkittu useampaan otteeseen. Näyttäisi siltä, että hänen suoriutumisensa erityyppisissä tehtävissä on kovin erilaista. Tällöin mekaaninen keskiarvojen laskeminen (älykkyysosamäärä on eräänlainen keskiarvo hyvin erityyppisistä tehtävistä) ei oikein kerro mitään, ja lopputulos voi olla sattumanvarainen. Voi olla, että näin karkeisiin diagnooseihin pitäytyminen kuin "lievästi kehitysvammainen" tai "heikkolahjainen" ei kerro pojastanne oikeastaan yhtään mitään. Oppimisen, tarkkaavuuden ja oman käyttäytymisen säätelyn tarkempi arviointi voisi johtaa johonkin muuhun määritelmään.
Poikanne on nyt erityiskoulun pienryhmässä. Millaisia ovat hänen oppimisen vaikeutensa? Mitkä ovat hänen vahvoja kouluaineitaan, mitkä taas niitä vaikeita? Onko erityiskoulu mielestänne hänelle hyvä ratkaisu? Näitä kysymyksiä on tärkeätä pohtia. Millaista tukea hän tarvitsee koulunkäyntiin ja muuhun selviytymiseensä koulussa? Niin kauan kuin perusopetus jatkuu, diagnoosilla ei ole suurta merkitystä, mutta koulun jälkeisessä elämässä on. Heikkolahjaisuus-diagnoosia ei ole olemassakaan diagnoosina, se on osa ns. normaalia vaihtelua. Pelkästään siitä syystä vammaispalveluihin ei taida olla asiaa. Mutta yhteistyö koulun oppilashuollon kanssa auttaa moneen tarpeeseen vielä monen vuoden ajan.
Heikki Seppälä
Erityisasiantuntija
Kehitysvammaliitto