Odottajille

Hei!

Haluan kertoa oman kokemukseni siltä varalta, että joku joskus on samassa tilanteessa ja miettii samoja kysymyksiä kuin minä ja mieheni mietimme vielä muutama päivä sitten.

Kävin alkuviikosta ekassa ultrassa. Näky oli ihana. Saimme kuulla nt olevan 3.9. Kolmisen viikon päästä olisi lapsivesipunktion otto... Olo on hirveä. Olen töissä kehitysvammaisten tutkimuspuolella, joten törmään kaikenlaisiin tapauksiin. Tietoni lisää tuskaa..
Ikää 24 vuotta ja rv 12+.
Löytyisikö ketään, jolla lukemat yhtä korkeita? Tekstinpätkä "kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys suurempi mitä enemmän niskaturvotusta"- pelottaa, kovasti.

Millä raskausviikoilla selviää lapsen sukupuoli aikaisintaan? Entä miten näkyvät ultrassa epämuodostumat tms? Meille olisi tulossa vauva, raskaus ihan alussa, mutta jos odotan poikaa, hänellä on suunnattoman suuri riski saada epämuodostuneet pisuvehkeet. Enkä sellaista haluaisi kellekkään suoda. Tämä on kamalaa, kun tietoa ei tule mistään, ehdotellaan vaan raskauden keskeytystä!!! Onko olemassa joku yksityinen lääkäri joka olisi erikoistunut tällaiseen? En haluaisi tehdä päätöksiä liian vähäisillä tiedoilla, mutta aika loppuu pian kesken...

Tämä kysymys on hirveä,kauhea,kamala, tiedän.
Mutta kysyn sen kuitenkin:
jos syntyvä lapsi on vanhemmille yllätyksenä vammainen, esim. down-lapsi, voiko hänet "antaa pois"?
Jos voi niin mihin?
Kysymys kuulostaa ihan pöhköltä, mutta tuli mieleeni kun luin tuosta vierestä perheiden kokemuksia. Yksi äiti kirjoitti että "en halunnut antaa lastani pois" tms.
Onko ylipäätään mahdollista luopua lapsesta? Jos omat voimavarat ja kyvyt eivät riitä vammaisen lapsen vanhemmuuteen.