Itsemääräämisoikeus ja lainsäädäntö

Henkilön oikeutta määrätä itsestään ja toimistaan turvataan laajalti Suomen lainsäädännössä. Lisäksi erityislaeissa turvataan esimerkiksi asiakkaan asemaa ja oikeuksia sosiaalihuollossa.

Myös kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea turvaamaan ihmisoikeuksien toteutumista. Vammaisten ihmisten näkökulmasta merkittävin asiakirja on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus.

Viranomaisen ja virkamiehen toiminnan sekä päätösten laillisuutta valvoo eduskunnan oikeusasiamies.

Voit pyytää eduskunnan oikeusasiamieheltä apua

  • jos epäilet, että viranomainen tai virkamies ei ole noudattanut lakia
  • jos viranomainen tai virkamies ei ole tehnyt työtään oikein
  • jos viranomainen on kohdellut sinua väärin
  • jos perus- ja ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet.

Eduskunnan oikeusasiamiehen yleiskieliset sivut ja selkokieliset sivut.

Muita valvovia toimielimiä:

  • Aluehallintovirastot (AVI) valvovat sosiaalipalveluiden toimintaa.
  • Hyvinvointialueiden potilas- ja sosiaaliasiamiehet toimivat asiakkaan oikeuksien edistämiseksi.

Itsemäääräämisoikeus perustuslaissa

Perustuslaki (1999/731) turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Luku 2 turvaa jokaiselle kuuluvat perusoikeudet, joita ovat mm.

  • yhdenvertaisuus
  • oikeus elämään
  • oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
  • liikkumisvapaus
  • oikeus yksityiselämän suojaan
  • oikeus maksuttomaan perusopetukseen ja työhön
  • oikeus omaan kieleen.

Itsemäääräämisoikeus yhdenvertaisuuslaissa

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa, ei kuitenkaan yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen.

Itsemääräämisoikeus sosiaalihuoltolaissa

Sosiaalihuoltolaki (2014/1301) edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta, vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta, turvaa yhdenvertaisin perustein tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut sekä muut hyvinvointia edistävät toimenpiteet, edistää asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa sekä parantaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä tavoitteiden toteuttamiseksi. Lakia sovelletaan sosiaalihuoltoon, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Laki linjaa, että sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen.

Itsemääräämisoikeus laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812) eli ns. asiakaslaki edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Lakia sovelletaan sekä viranomaisen että yksityisen järjestämään sosiaalihuoltoon, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Laissa linjataan mm. asian käsittelystä asiakkaan etu huomioiden, asiakkaan toivomusten ja mielipiteen huomioon ottamisesta sekä hänen tahtonsa selvittämisestä, itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta sekä asiakkaan mahdollisuuksista osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Itsemääräämisoikeus kehitysvammalaissa

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta eli ns. kehitysvammalaki korostaa jokaisen erityishuollossa olevan kehitysvammaisen ihmisen oikeutta täysimääräiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. Hänen toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa on otettava huomioon, ja hänelle on turvattava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omiin asioihinsa. Kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämistä tulee vahvistaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan tukea.

Kehitysvammalaki säätää myös rajoitetoimenpiteiden käytöstä. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain silloin, kun se on välttämätöntä erityishuollossa olevan tai jonkun toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi tai kun on tarvetta torjua merkittävä omaisuusvahinko.

Rajoitustoimenpiteisiin ei saa ryhtyä, jos käytettävissä on jokin lievempi keino, ja rajoitustoimenpiteen käyttö on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.

Kehitysvammalakia muutettiin 10.6.2016. Muutoksilla vahvistettiin erityishuollossa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista. Lisäksi tavoitteena on vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä erityishuollossa. Erityishuollossa olevien kehitysvammaisten ihmisten oikeusturvaa vahvistettiin mm. käytettyjen rajoitustoimenpiteiden kirjaamista ja jälkiselvittelyä, virka- ja vahingonkorvausvastuuta sekä tehostettua viranomaisvalvontaa koskevin säännöksin.

YK:n vammaissopimus ja itsemääräämisoikeus

Itsemääräämisestä ja vammaisten henkilöiden oikeuksista säädetään myös kansainvälisesti. Keskeinen asiakirja on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (CRPD), ns. YK:n vammaisopimus. Sopimus astui Suomessa voimaan 10.6.2016, ja siitä tuli osa Suomen kansallista lainsäädäntöä.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Vammaissopimus viitoittaa suuntaa ja sanoittaa auki yhteistä tahtotilaa. Sen avulla sanoitukset, tahto ja linjaukset muutetaan käytännön toiminnaksi.

Itsemääräämisen kysymyksiä sivutaan seuraavissa YK:n vammaissopimuksen artikloissa:

  • Artikla 3 säätää sopimuksen yleisistä periaatteista, kuten henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden kunnioittamisesta, yhdenvertaisuudesta, yhteiskuntaan osallistumisesta sekä esteettömyydestä ja saavutettavuudesta.
  • Artikla 5 säätää tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Kaikki syrjintä vammaisuuden perusteella on kielletty, ja vammaisille henkilöille tulee taata yhdenvertainen ja tehokas oikeussuoja syrjintää vastaan. Yhdenvertaisuutta on edistettävä, syrjintä poistettava ja lisäksi on tehtävä tarvittavat kohtuulliset mukautukset.
  • Artikla 12 käsittelee yhdenvertaisuutta lain edessä. Vammaiset henkilöt ovat oikeustoimikelpoisia yhdenvertaisesti muiden kanssa kaikilla elämän aloilla, ja heille on järjestettävä se tuki, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeustoimikelpoisuuttaan käyttäessään. Oikeustoimikelpoisuuden käyttöön liittyvissä toimissa kunnioitetaan henkilön oikeuksia, tahtoa ja mieltymyksiä. Lisäksi huolehditaan siitä, ettei niissä esiinny eturistiriitoja eikä asiatonta vaikuttamista, ne ovat oikeasuhtaisia ja kyseisen henkilön olosuhteisiin sovitettuja, niitä sovelletaan mahdollisimman vähän aikaa ja että riippumaton ja puolueeton viranomainen tai oikeuselin arvioi niitä säännöllisesti. Vammaisilla henkilöillä on oltava yhdenvertainen oikeus omistaa tai periä omaisuutta, hoitaa taloudellisia asioitaan ja saada yhdenvertaisesti esim. pankkilainoja ja muita luottoja. On myös huolehdittava siitä, ettei vammaisilta henkilöiltä mielivaltaisesti riistetä heidän omaisuuttaan.
  • Artikla 14 säätää henkilön vapaudesta ja turvallisuudesta. Vammaisten henkilöiden tulee voida yhdenvertaisesti muiden kanssa nauttia oikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen. He eivät saa joutua laittoman tai mielivaltaisen vapaudenriiston kohteeksi. Vammaisuuden olemassaolo missään tapauksessa ei oikeuta vapaudenriistoon.
  • Artikla 15 käsittelee vapautta kidutuksesta tai julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Erityisesti ketään ei saa alistaa lääketieteellisiin tai tieteellisiin kokeisiin ilman hänen vapaata suostumustaan.
  • Artikla 19 säätää elämisestä itsenäisesti ja osallisuudesta yhteisössä. Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Vammaisen henkilön on voitava itse valita, missä, miten ja kenen kanssa hän haluaa asua. Hänen tarvitsemansa tukipalvelut järjestetään edelleen tarpeen mukaan. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että tietty diagnoosi ei voi automaattisesti tarkoittaa jotakin tiettyä asumismuotoa, esim. ryhmämuotoista asumista. Asumismuotoa ei myöskään voida määritellä esim. vammaisuuden asteen perusteella, vaan kyse on aina yksilön omasta valinnasta. Vammaisten henkilöiden saatavilla on oltava riittävät palvelut, mukaan lukien henkilökohtainen apu. Koko väestölle saatavilla olevien yhteisön palvelujen tulee olla vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa ja tarvetta vastaavasti.
Lisätietoa 

Viimeksi päivitetty 30.05.2024