Kehitysvammalaki

Kehitysvammalaissa on säännökset erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja (1 §).

Erityishuollon tarkoituksena on edistää tällaisen henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Erityishuoltoon kuuluvia palveluita ovat kehitysvammalain mukaan mm. tutkimus, terveydenhuolto, tarpeellinen ohjaus, kuntoutus sekä toiminnallinen valmennus, työtoiminnan ja asumisen järjestäminen sekä muu yhteiskunnallista sopeutumista edistävä toiminta, henkilökohtaisten apuneuvojen ja apuvälineiden järjestäminen, yksilöllinen hoito ja muu huolenpito sekä muu vastaava erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellinen toiminta (2 §).

Kehitysvammalaissa säädetään itsemääräämisoikeuden edistämisestä ja rajoitustoimenpiteistä. Nämä muutokset tehtiin lakiin vuonna 2016 YK:n vammaisyleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä.

Kehitysvammalaki muutettiin vuonna 2022, ja paljon säännöksiä kumottiin, kun Sote-uudistuksen myötä erityishuoltopiirit lakkasivat ja erityishuollon järjestäminen siirtyi hyvinvointialueille.

Kehitysvammalaki tulee muuttumaan oleellisesti vuoden 2025 alusta vammaislainsäädännön muutoksen yhteydessä.