Sosiaalihuoltolaki

Sosiaalihuoltolaki on sosiaalihuollon yleislaki, jossa säädetään sosiaalihuollon palveluista ja kaikkea sosiaalihuoltoa koskevista menettelysäännöksistä.

Sosiaalihuoltolain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta, vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta, turvata yhdenvertaisin perustein tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut sekä muut hyvinvointia edistävät toimenpiteet sekä edistää asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.

Sosiaalihuoltolain menettelyä koskevat säännökset koskevat kaikkea sosiaalihuoltoa. Niitä on sovellettava myös silloin, kun kyse on erityislain mukaisista kuten vammaispalveluista. Menettelysäännökset koskevat palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelman tekemistä ja sisältöä sekä päätöksen tekemistä.

Sosiaalihuoltolaissa säädetään asiakkaan edusta ja lapsen edusta, jotka pitää ottaa huomioon kaikissa vaiheissa arvioitaessa, suunniteltaessa ja järjestettäessä sosiaalihuoltoa.

Sosiaalihuoltolailla turvataan kaikkien ikäryhmien palveluja. Sosiaalihuoltolaki määrittelee ne tuen tarpeet, joihin vastaamiseksi sosiaalipalveluja on järjestettävä. Edelleen laissa säädetään, millaisin sosiaalipalveluin tuen tarpeisiin vastataan. Asiakkailla on oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys.

Suuri osa sosiaalihuoltolain mukaisista sosiaalipalveluista on ns. määrärahasidonnaisia palveluja, joiden myöntämisessä kunta voi käyttää harkintaa. Palvelujen myöntämisen tukee kuitenkin aina perustua yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin.