Sosiaalihuoltolaki

Sosiaalihuoltolaki on yleislaki, jonka perusteella myönnetään sosiaalihuollon palveluja niitä tarvitseville henkilöille, ominaisuuksista tai vammoista riippumatta. Sosiaalihuoltolaki koskee sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia ja niihin liittyviä toimintoja. Näiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä.

Sosiaalihuoltolaissa säädetään kunnan tehtäväksi huolehtia sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen järjestämisen sekä toimeentulotuen ja sosiaaliavustusten myöntämisestä sekä niihin liittyvistä tehtävistä. Kunnan sosiaalihuollon tehtäväksi on määritelty myös mm. kehitysvammaisten erityispalvelut, vammaispalvelut sekä kuntouttavan työtoiminnan tehtävät. Näistä säädetään erityislainsäädännöllä.

Sosiaalihuoltolailla turvataan kaikkien ikäryhmien palveluja. Sosiaalihuoltolaki määrittelee ne tuen tarpeet, joihin vastaamiseksi sosiaalipalveluja on järjestettävä. Edelleen laissa säädetään, millaisin sosiaalipalveluin tuen tarpeisiin vastataan. Asiakkailla on oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys.

Suuri osa sosiaalihuoltolain mukaisista sosiaalipalveluista on ns. määrärahasidonnaisia palveluja, joiden myöntämisessä kunta voi käyttää harkintaa. Palvelujen myöntämisen tukee kuitenkin aina perustua yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin.

Lisätietoa