Älykäs poika

- Äiti, mitä on jalan sisällä?

- No, verta ja luita esimerkiksi.

- Mutta mitä on niiden alla? Mitä on kaiken takana?

- En osaa tuohon vastata…

- Mää tiiän. Kaiken takana on äiti.

Tällaisia hurmaavia keskusteluja saan käydä Uunon kanssa. Tämä oli tietenkin syvällisyydessään vertaansa vailla. Samalla kauheakin. Kaiken takana on äiti. Kuinka moni aikuinenkaan mies uskaltaa tiedostaa saatikka puhua näin. (Ja siten vapautua äidin vallasta…)

10 vuotiaan pojan sanomana asia on äidille yhtä aikaa kunnianosoitus ja risti!

Ja kyseessä tietenkin syvä eksistentiaalinen pohdinta: Mistä ihminen tulee?

Minusta on hämmästyttävää, älykästä ja koskettavaa, kuinka syvästi Uuno tiedostaa riippuvuutensa toisista ihmisistä. Ennen kaikkea vanhemmistaan. Vaikka ei hänen tulevaisuudestaan ole tietenkään siinä mielessä keskusteltu.

Uuno tosin uskaltaa pohtia sitäkin, mitä moni poika ei tohdi.

- Äiti, jos sää kuolet silloin, kun mää oon iso tai vanha mies, niin mää en unoha sua koskaan.

- Voi, kuinka kauniisti sanottu.

- Ei se ole kauniisti tai rumasti. Se on.

Isän kanssa Uuno painii. Iltapaini ja aamupaini. Tärkeää on karhumainen fyysinen kontakti. Yhtenä yönä Uuno herätti isänsä klo 03.15.

- Nyt pitää isä halata.

- No halataan, mutisi uninen isä.

Jättihalauksen jälkeen unet saivat jatkua.

Minua vaivaa jatkuvasti ajatus siitä, voiko kehitysvammainen olla älykäs. Mitä on älykkyys?

Jos se on loogista ajattelua, kognitiivista osaamista tai motorisia taitoja, Uuno on varmasti sillä tasolla, mihin psyokologit ovat hänet määritelleet. Eli noin 6-vuotiaan tasolla.

Jos älykkyys taas on huumorintajua, tilannetajua tai tunneälyä, meillä on erittäin älykäs lapsi.

Oli älykästä tajuta kirkkokahveilla, että nuoret kahvinkeittäjät eivät reagoineet tarjottavan loppumiseen, ja käväistä kysäisemässä: - Tarttisko jonku tehdä jotain?

Jollakin merkillisellä tavalla ymmärsin jotakin hyvin suurta oivallusta siinä eleessä, kun Uuno alkoi kirkossa Herran siunauksen aikana tanssia keskikäytävällä.

Uunolta sain kuulla myös syvällisen analyysin eräästä koulutilanteesta – ja koskettavan huolen:
- Jos mää oon pahalla päällä, miksi minulta ei kysytä miksi mää oon pahalla päällä?

(Sittemmin selvisi, että luokassa oli tehty aika iso pedagoginen rakenteellinen muutos, mihin poika reagoi mielestäni terveesti ja – kyllä - älykkäästi.)

Erittäin lahjakas Uuno on organisoimaan itselleen esiintymistilaisuuksia. Kerran otin hänet mukaan hyvin iäkkään ihmisen syntymäpäivätervehdyskäynnille ja vannotin Uunoa, että hän osaisi käyttäytyä kauniisti. Kyseessä oli äidin työhön liittyvä tilaisuus, jolle ominaista ovat virrenveisuu ja hengellissävytteinen puhe.

Juhla sujuikin hyvin, kunnes Uuno ei enää kestänyt. Hän kakisteli kurkkuaan ja ihan nousi seisomaan, jotta saa asiansa sanottua.

- Mää haluan sanoa, että olen sellainen räppääjä ja esiinnyn mielelläni, mutta tällä kertaa en voi valitettavasti teille esiintyä.

- Voi, miksi et, iäkkäät ihmiset päivittelivät.

- Koska (voitonriemuinen vilkaisu minuun) … äitini kielsi sen!

No niin, arvaatte, mitä tästä seurasi. Paheksuvia katseita ikävää äitiä kohtaan, tiukka räppiesitys, jossa oli vähän hiphoppi-liikkeitä mukana, ja lopuksi raikuvat aplodit.

Jos älykkyys on rehellisyyttä - niinkin olen sen kuullut määriteltävän - voittaa Uuno äidin 6-0 koska vaan.

Hän esimerkiksi on alkanut paastolle, paastonaika kun on menossa.

- Mää paastoan kekseistä, kun en muutenkaan niistä tykkää!