Annan anteeksi huomenna

Sattui pieni tapaturma. Poika katseli telkkaria makuullaan olohuoneen karvalankamatolla. Hän kutsui minut viereensä seuraksi. Kun lähdin liikkeelle, kompastuin matonreunaan ja siinä hötäkässä pojan käsi jäi jalkani alle.
Oih, sattui. Poika itki mojovasti vähän aikaa. Onneksi episodi ei aiheuttanut sentään tarvetta mennä lääkärille.
Mutta että niiskuttava poika osasi olla närkästynyt kömpelölle äidille.

- Anna anteeksi, se oli vahinko.
- En anna!
- Antaisit äidille anteeksi.
(Poika miettii hetken.)
- Hyvä on. Annan anteeksi, mutta vasta huomenna.

No niin, anteeksiannon ihanassa toivossa piti meikämannen mennä yöpuulle.
Ja niinkuin minua on lapsesta saakka opetettu, että "ei saa antaa auringon laskea vihan ylle". Riidat pitää aina sopia saman päivän aikana.

Jostakin syystä minua mietitytti - oudosti ihastuttikin - ajatus saada anteeksi myöhemmin.

Se oli pojalta rehellistä puhetta.

Hän oli vihainen. Piste. Asiaa ei auttanut kauheasti se, että kyse oli vahingosta.

Me olemme tottuneet, että kun joku pyytää anteeksi, hänelle joko a) annetaan anteeksi b) ei anneta anteeksi.

Enkä minä ole tullut ikinä ajatelleeksi, että on olemassa myös aito ja kohtuullisen myötätuntoinen vaihtoehto c) Annan anteeksi huomenna (tai ensi viikolla).

Poika ei voinut kuitata hommaa anteeksiannetuksi, koska ei rehellisesti sanottuna tuntenut niin.
Mutta sen lisäksi, että hän antoi tilaa aidolle tunteelleen, hän tavallaan tuli jo armahtaneeksi mokailijan.
Ainakin minun oli helppo nukahtaa, kun tiesin, että suloinen sopu on kuitenkin luvassa.

Usein riitelevät lapset pakotetaan heti pyytämään anteeksi, antamaan anteeksi ja usein vielä kankeasti "halaamaan" päälle.

Entä jos anteeksi annolle suotaisiin vähän enemmän aikaa?

Myös aikuisten elämässä.

Kun oikein riepoo, suu puristuu viivaksi ja silmäkulmissa raivosta polttelee, kannattaako edes yrittää "antaa anteeksi".
Jos pystyy lupaamaan, että "annan huomenna anteeksi", ratkaisu saattaa olla rehellisempi ja reilumpi kumpaakin osapuolta kohtaan.

Anteeksip y y t ä m i s e n kanssa ei kylläkään pidä vitkastella.

P.s. Sain anteeksi.