Armo

Kun Uunon diagnoosi viitisen vuotta sitten tuli, soitin aika pian AGU-yhdistyksen silloiselle puheenjohtajalle Pirjolle, jolla on aikuinen AGU-poika Antti. En muista puhelusta juuri muuta kuin että nyyhkytin koko ajan.

Yksi lause kuitenkin jäi mieleeni.

- Antin lähellä on hyvä olla. Hänen lähellään on sellainen armollinen ilmapiiri, jota oikein kaipaa kaiken touhun keskellä.

En varmaan edes ymmärtänyt lausetta, mutta jotakin isoa ja totta siinä aistin.

Viime aikoina olen usein palannut asiaan ja tajunnut: Myös Uunon lähellä on selittämättömällä tavalla hyvä olla.

Sillä paikalla on armoa.

Äiti ja poika.

Tavallaan minua ärsyttää, kun kehitysvammaisista puhutaan niin paljon iloisina ja viattomina, aitoina ihmisinä. Joskus on ilo koko kerrostalosta kaukana ja viattomuuskin on niin ja näin. (Mistä hän tietää aina äidin palkkapäivän, vaikka ei osaa lukea kalenteria?)

Mutta aitous pitää paikkansa. Aina.

Ehkä siihen liittyy jokin armon erityinen tunnelma. Uuno ottaa elämän aika lunkisti. Suorituspaineita ei ole.
- Äiti, sulla on niin ihanan pehmeä vatta.

Vastaavaa voi kokea jonkun elämän syvän laitapuolen kokeneen ihmisen lähellä. Armoa.

Sen voi kokea ehkä dementiaosastolla. Armon voi kokea suurissa taiteilijoissa, jotka ovat kokeneet paljon, ehkä liiankin paljon. Vesa-Matti Loiri on siksi niin huippujätkä, kun hänestä hehkuu armo, itseä ja toisia kohtaan. Se koskettaa.

Silti en pidä siitäkään, että sanotaan kuinka erityislapsemme "ovat opettamassa meille jotain" tai heillä on tärkeä tehtävä. Kyllä kehitysvammainen ihminen on aivan ikioma itseisarvonsa - ja monet joutuvat kärsimään asioista tai sairauksista, joiden tarkoitusta ei jaksa ymmärtää. En aiokaan.

Silti näyttää siltä, että armollisuus syntyy ihmiseen jostakin säröstä, murtumasta, haavasta.

Omituista, että Uuno, jonka molemmat vanhemmat ovat ikään kuin ammatikseen armon asialla, vaikuttaa kumpaankin samalla voimakkaalla tavalla.

Vaikka hän on myös hyvin vaativa, hänen lähellään kokee merkillistä armoa.

Hyvää pyhäinpäiväviikkoa!

Kommentit

Pieniä armon pirskahduksia tuli tänne Raksilaankin. Kaikki on yhä suurta arvoitusta.
Liisa, kiitos. Pirskahduksia otetaan vastaan melkein naapureina.
heillä on taito lukea kehon kieltä ilmeitä äänen painoja sen liäksi niillä on taito asistia meidän vanhemmien mielialoja vaikka me ei puhtaisi siitä


Tämä runo kolahti tälläiselle vanhalle konkarillekin:

Rohkeutta sinulle, äiti,
jonka lapsi on erilainen kuin muut.

Olet tottunut pitkiin katseisiin ja uteliaisiin silmäyksiin.
Olet tottunut tunkeileviin kysymyksiin ja epähienoihin huomautuksiin.
Olet tottunut syyllisyyteen ja miksi-kysymyksiin.
Rohkeutta sinulle, äiti
kulje pää pystyssä.
Tämä lapsi on sinulle annettu.
Hänellä on paikkansa maailmassa.
Hänellä on oikeus elää, iloita ja tulla rakastetuksi.
Kukaan ei saa riistää sitä oikeutta häneltä.
Kukaan ei saa tehdä tyhjäksi hänen arvoaan.

Rohkeutta sinulle, äiti,
joka kasvatat lastasi.
Anna hänen kasvaa vapaana kohti valoa.
Hänellä on tehtävä.
Se hänen on itse löydettävä.

(Anna-Mari Kaskinen)
Armollisuutta kohtaamisiin vaaditaan. Aina ei jaksaisi kuunnella niitä vilpittömäksi lohdutukseksi tarkoittettuja fraaseja ja siunailuja. Varsinkin kun niitä lauotaan lapsen / nuoren läsnäollessa. Puhutaan, kuin esineestä tai lemmikistä. Olen ajatellut, että se on keinottomuutta kohdata erilaisuutta ja tunnustaa, että loppujen lopuksi me kaikki olemme samanarvoisia ihmisiä, ihan jokainen. Siedätystä, sitä olemme pyrkineet tekemään työntymällä sekaan ns. normi-ihmisten sekaan, kouluun, opiskelemaan, riparille, isoiseksi.
Ja erityisyys, ei se ole ongelma itselle, enään.. Kivun kautta kasvua tämä vammaispolku on ollut. Kiitollinen, vaikka itse en tätä tietä olisi valinnut, jos vaihtoehtoja olisi ollut.
Kiitos kommenteista. Kaskisen runon maailma tuntuu minusta vähän jopa vieraalta. Se nousee jostakin sellaisesta, mikä ei minulle elä, mutta varmasti monelle muulle voi olla tärkeä ja läheinen. Runon loppuosa on mielestäni kaunis.
Hannele, on toki tullut itsellekin joitakin tahdittomia kysymyksiä, mutta jätän ne omaan arvoonsa. Ravistelen kuin lumen takista, ennen kuin ehtii sulaa.
Hei
rakas uusi ystävä,
Kiitos päivästä, miten olet tänään yhdessä yrityksenne kanssa ja
teidän

koko perheeni? Nimeni on LAHJAKORTTI Ann, Kuitenkin, haluan todella

luoda todellinen suhde sinuun ja edes olla hyvä ystävä me
kuten sinä

ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ritaannak2@gmail.com

uutta ystävää varten, jotta voin lähettää sinulle makeita kuvia ok im ei ole hyvä
lataa

  kuvani täällä syistä ok
ritaannak2@gmail.com

Lisää uusi kommentti