Ei meikäkään...

Nyt se sitten alkoi. Oikea koulu.
Eikä siinä kaikki.

Koulu alkoi aivan mahtavasti! Poikaa tultiin hakemaan komealla tilataksilla.
Eikä siinä kaikki.

Taksi oli jo ennestään täynnä väkeä. Muut olivat pääasiassa aikuisia, menossa kehitysvammaisten ja ilmeisesti myös vanhusten kerhoon. Siitäkös poika oli riemuissaan.
- Mää sain jutella niiden kanssa koko matkan ajan.
Eikä siinä kaikki.

Luokkaan tuli viisi iloista, jännittynyttä lasta.
Eikä siinä kaikki.

He olivat kaikki poikia. - Ajatella äiti, poikia!
Eikä siinä kaikki.

Leena-opettaja oli iloinen ja mukava, lämpimän oloinen.
Eikä siinä kaikki.

Koulusta löytyi vaikka kuinka paljon ennestään tuttuja. He olivat tulleet tutuiksi viikonloppuhoitopaikasta viime talvena.
Eikä siinä kaikki.

-Mää näin Sarankin ja sen äidin!
Eikä siinä kaikki.

Koulupäivän päätteeksi lähdettiin ostamaan sellaisia kenkiä, joissa on nauhat. Poika vaatimalla vaati, koska koululaiselle kuuluvat sellaiset.
- No osaatkos laittaa kengännauhat kiinni? - En, mutta joku voi auttaa.
Eikä siinä kaikki.

Kun koulupäivä loppui, poika kävi oman luokan lisäksi kaikkien muidenkin luokkien ovilla sanomassa haikeasti heitä. - Nähään huomenna!
Eikä siinä kaikki.

Ensimmäisen kouluviikon päätteeksi poika tuli kotiin ja kiljaisi ovella:

- Meikä ei saanut jälki-istuntoa.
- Ahaa, no saiko joku muu?
- Ei, mutta ei saanut meikäkään.

Siinä kaikki tältä erää. Jatketaan ensi viikolla!