Entä jos lapsi ei halua mukaan kaikkialle?

Olen usein törmännyt erityislasten vanhempien kommenttiin:
- Hän on perheen mukana kaikkialla, eikä mitään suunnitelmia ole muutettu sen takia, että lapsi on kehitysvammainen.

Lause on kuulostanut aina niin hienolta. Lasta ei hävetä, vaan hän saa olla mukana täysivaltaisena perheenjäsenenä kaikkialla, missä muutkin. Miten kaunista!
Miksi minua on samalla ahdistanut?

Okei, siksi!
Nyt tulee tunnustus: Kyllä meillä vaan on tehty - kantapään kautta opittuja - muutoksia elämänmenoon. Aika paljonkin.

Lasta ei oteta mukaan kaikkialle.

Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että lapsi ei halua kaikkialle.
Meille se on ollut yllättävän vaikeaa hyväksyä. "Mutta kulta, uimarannallahan on ihanaa!" "Ystävä kallis, siellä on perhemessu... siellä on muitakin lapsia." "Rakas poika, eläintarhassa ON hauskaa!"

Puheet ovat olleet turhia,

Poika on ollut aina kadehdittavan tietoinen siitä mitä hän haluaa tehdä. Ja mitä ei. Hän on myös hyvin päättäväinen. Jos hänen mielestään on kivempi jäädä pyhäaamuna kotiin isosiskon kanssa, häntä ei saisi huskylaumakaan kiskottua kirkolle..

Toinen tärkeä syy siihen, että poika ei ole aina mukana, on se, että muutkin lapset tarvitsevat tilaa. Pari viikkoa sitten meillä oli kiva syksyinen juhlahetki, kun etäällä opiskeleva isovelikin tuli kotiin. Päätimme lähteä porukalla ulos syömään. Suurin osa perheestä halusi kiinalaiseen ja se sopi myös kukkarolle ja perheen allergiatilanteeseen.

Poika halusi pizzeriaan.

Pitkien keskustelujen jälkeen päädyimme seuraavanlaiseen ratkaisuun. Me muut menimme kiinalaiseen, poika matkasi sininen lenkki kainalossaan (oma valinta!) tädin luo.

Ratkaisu oli loistava.
Saimme pitkästä aikaa keskustella kuin aikuiset konsanaan. Muistella aiempia sattumuksia, suunnitella tulevaa. Oli mahtava keskittyä pelkästään siihen, mitä isoille lapsille (pääasiassa siis täysi-ikäisille) kuuluu.
Ruokailun päätteeksi haimme pojan kotiin ja iltapäiväkin oli vielä kiva porukalla yhdessä kotona. Vähän podin jopa huonoa omaatuntoa siitä, että en ollut tarpeeksi tehnyt tällaisia ratkaisuja. Erityislapsella on myös erityinen kyky saattaa kaikki huomio itselleen, vaikka muiden lasten tekemiset ovat tietenkin aivan yhtä tärkeitä.

Kolmas syys siihen, että poika ei ole aina mukanamme, on yksinkertainen: mekin tarvitsemme joskus lomaa. Kävimme aika monta rantalomaa yhdessä ennenkuin suostuimme tosiasiaan: Rantalomat eivät ole tämän lapsen juttu.
Emme myöskään lähde mielellämme toritapahtumiin, saatikka ruuhka-aikana kauppaan hänen kanssaan. Tietty tilan tai tilanteen rajattomuus, joista lapset yleensä nauttivat, eivät toimi meillä.

Ehkä itselle toimivia ratkaisuja voisi keksiä rohkeamminkin. Esimerkiksi hotelliyö tai viikonloppu omassa kaupungissa voisi olla pojasta tavattoman hauskaa!

Helposti sitä silti ajautuu eräänlaiseen elämän suorittamiseen, ikäänkuin sisällä olisi olemassa koodi, jota tulee toteuttaa, jotta perhe-elämä on erityisyyksineenkin salonkikelpoista.

Kun poikaa ei pakoteta tykkäämään kaikesta, hän kyllä keksii niitä juttuja, joita on oikeasti hauska tehdä. Asiat voivat olla yllättäviäkin.

- Lähetään kaupungille katsomaan mulle paitaa.

Kaikkein mahtavinta on yksi asia, joka voitaisiin toteuttaa seuraavaksi koko porukallakin. Huhuu sisarukset, jos luette blogia! Eikö tempaista tämä seuraava juttu yhdessä vaikka syysloman aikaan.
'
Lähetään täällä Oulusa onnikalla kaupungille. Juuvaan kahavit ja tullaan takasin.

Onnikalla.