Erilainen ystävä

- Hänestä ei huomaa mitään erityistä, ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä kahvipöydässä.
Mietin vähän aikaa, mistä hän puhui, kunnes tajusin, että kyse on pojasta.
- No, ei välttämättä... mutisin hämmentyneenä, enkä tiennyt, olinko iloinen vai surullinen havainnosta.

Elämässä tulee usein vastaan tilanteita, joissa poika ei erotu millään tavalla muista lapsista. Kuitenkin toisinaan katson parhaaksi kertoa lievästä kehitysvammaisuudesta, jotta hän saisi ymmärtäväisempää kohtelua osakseen.

Ilman taustan valottamista hänet voitaisiin kokea joissakin tilanteissa vain kömpelöksi, hitaaksi, näsäviisaaksi, rajattomaksi, joskus jopa ilkeäksi tai ainakin hyvin uppiniskaiseksi.

Lievä kehitysvammaisuus voi olla monella tavalla aika vaikeakin asia. Mietin usein, kuinka sen kokevat toiset lapset.
Ystävä on samanlainen - melkein - kun hekin, mutta kuitenkin erilainen.

Joskus mietin sitäkin, kuinka lapseni terveiden ystävien vanhemmat osaavat selittää kehitysvammaisuusasian lapsilleen vai selittävätkö he sitä mitenkään? Koska on oikea aika?

Hiljattain meillä tuli perheystäväpiirissä puhetta yhdellä jalalla hyppäämisestä. Pojan ikätoveri, suloinen ja sanavalmis tyttö ei voinut käsittää, kuinka jonkun mielestä yhdellä jalalla hyppiminen voisi olla vaikeaa. - Katsokaa vaikka! hän pyysi ja hyppeli iloisesti kuin västäräkki kivellä.

Poika katsoi tyttöä ja sanoi rauhallisesti:
- Minusta se on vaikeaa.

Me vanhemmat emme jatkaneet keskustelua aiheesta.

Lapsilla on luontainen kyky ymmärtää toisiaan. He puhuvat kukin rehellisesti omasta näkäkulmastaan ja asia saa jäädä siihen.

Toistaiseksi.

Mutta silti minä jäin miettimään, että pitäisikö jossakin vaiheessa tälle tytölle kertoa poikamme erilaisuudesta? Ja miten se voisi tapahtua?
Onko tämän edes oltava minun huoleni?

Joskus elämässä ei ole muuta kuin kysymyksiä.

Vähään aikaan asialle ei tarvitse tehdä mitään - siitä olen varma - mutta entä kun aika kuluu eteenpäin?

Me tulemme perheessämme vuosien saatossa tutuiksi - tahdomme tai emme - kaikkien kehitysvammaisuuden asteiden kanssa.

Missä vaiheessa lapsemme ystävät käyvät läpi sen, että ystävän matka kulkee toiseen suuntaan?

Kommentit

Niin Satu, tuo ei ole helppo asia. Tai ehkä se meille aikuisille tuntuu vaikeammalta asialta ajatella, että miten kertoa ja milloin kertoa, kuin mitä se edes lapsille on. Oikea aika on varmaan kertoa sitten, jos kysymyksiä tulee jossain vaiheessa. Ja lasten kielellä. Mutta ylipäänsä lapset ottavat sen asian varmaan helpommin, "lapsen lailla" ja luonnollisesti vastaan, kun ovat jo pienestä asti tunteneet.
Kiitos Mari kommentistasi! Kyllä ihan odotin sitä sinulta. Viisaasti puhut. Ehkä tällaisista on turha murehtia etukäteen... mutta tavallaan nyt huomasin, että hämmentäviä tilanteita voi tulla myös yllättäenkin eteen. Tätä asiaa olen tosi paljon pohtinut, mutta toisaalta muistelen kyynel silmässä, miten meidän pojalla oli edellisen kodin pihapiirissä paikka toisten joukossa, vähän ehkä "omilla säännöillä" (hänen ei tarvinnut käydä pitempää pyörälenkkiä), mutta kuitenkin! Ja kuinka rakkaasti lapset ojensivat hänelle kilpailuissa sen neljänneksi tulleen palkinnon, joka oli vastapoimittu kukkakimppu :-)
Aihe on niin koskettava,etten osaa edes kommentoida.Ihanaa että osaat pukea tällaiset ajatukset sanoiksi,koska nämä ovat juuri niitä mietteitä,mitä itsekin usein käyn läpi.Kiitos Satu.
Lämmin kiitos palautteesta Sanna! I know...
Miltei telepaattista - juuri tämä asia on koskettanut minua jo tänä aamuna aikaisemminkin. Tyttöni tuntee kaikki niin päiväkodista kuin leikkipuistostakin. Siis kaikki. Minulle nyökkäillään tervehtien, vaikka en tunnekaan heitä. Surettaa jo valmiiksi, että se kaikki, he kaikki sitten jäävät, kun kokonaan uusi tilanne alkaa. Miten siihen valmistaa ja valmistautua?
Merkillinen sattuma Eeva. Tämä on haava, joka vaan on olemassa. Ei se aina vuoda, mutta joskus, niin kipeästi... sitä ei voi ohittaa, sitä ei voi ylittää... Täytyy päästä sen läpi?
Äskeinen kommentti oli siis minulta, satulta, ei Eevalta, kuten vahingossa kirjoitin.
Lisä uusi ystävä
Hei
rakas uusi ystävä,
Kiitos päivästä, miten olet tänään yhdessä yrityksenne kanssa ja
teidän

koko perheeni? Nimeni on LAHJAKORTTI Ann, Kuitenkin, haluan todella

luoda todellinen suhde sinuun ja edes olla hyvä ystävä me
kuten sinä

ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ritaannak2@gmail.com

uutta ystävää varten, jotta voin lähettää sinulle makeita kuvia ok im ei ole hyvä
lataa

  kuvani täällä syistä ok
ritaannak2@gmail.com

Lisää uusi kommentti