H- hetki lähestyy!

Suunniteltu asiaa oli toki aikaisemminkin, mutta varsinainen valmisteluvaihe käynnistyi elokuussa. Silloin oli jakso, jolloin yksityiskohtia hiottiin lukkoon päivittäin.
Syksyn mittaan teemaan palattiin pari kertaa viikossa. Nyt joulun jälkeen olemme taas lisänneet tahtia. Puhelinpalevereista on siirrytty tiukkoihin sänky-, sauna- ja perhepalavereihin.
Loppukiihdytys on edessä käytännönjärjestelyineen.
Arvoisat ystävät: Kyse on helmikuisista 8-vuotissyntymäpäivistä. Ei mistään sen vähemmästä.

Elokuussa opiskelin lyhyen aikaa toisella paikkakunnalla, kun sain ensimmäiset huolestuneet puhelut. - Niin mutta paljonko sinne kutsutaan väkeä? Voiko tarjoiluna olla lättyjä? Missä ne synttärit on?
Erityisen hyvin muistan sen helteisen varhaisaamun, kun puhelin hyppi pöydällä kuin Aku Ankalla (Roope!)
- Olen ajatellut kutsua 111 vierasta. Sopiihan se?
Ja sitten muutamaa päivää myöhemmin se vähän itkuinenkin, hätääntynyt ääni - anivarhain niin ikään. Tällä kertaa mentiin suoraan asiaan:
- Äiti, entä kynttilät? Mitä me tehdään kynttilöille!!!

Unenpöppörässä koitin saada ongelmasta selvää. - Siis mitkä kynttilät?
- Jos tarjolla on lättyjä, miten kynttilät pysyvät niissä? Miten ne saa edes puhallettua?
Lohdutin, että voimme laittaa niin paljon lättyjä pinoon, että ihan varmasti sellaisessa pinossa pysyvät kynttilät. Ei mittään hättää.
Voi kuinka helpottunut oli elokuinen huokaus luurin toisessa päässä.

Älkääkä käsittäkö väärin. Kyse ei ole mistään perheen pikkudiktaattorin hulppeista juhlista, joita järjestetään häähullut-ohjelmasta tutulla raivolla.
Ei suinkaan.
Pojan syntymäpäivät tulevat loppujen lopuksi olemaan väkimäärältään jokseenkin tavalliset syntymäpäivät: puolenkymmentä kaveria ja lähipiirin aikuiset.
Tarjoilutkin ovat suorastaan vaatimattomat: Lättyjä, sipsejä, pop corneja, karkkeja, limpparia. Ehkä suolapalaksi vähän karjalanpiirakoita ja pasteijoita.
Koristelut hoidetaan ihan tavallisesti: Ilmapalloja.
Lahjatoiveet ovat maltilliset: Uusia vaatteita ja ehkä vähän helpompi pleikkaripeli.

Jos jokin on erikoista, niin pojan omatoimisesti ja kiihkeästi suunnittelema ohjelmaosuus. Ja juuri sitä varten on pidetty saunapalavereja, sänkypalavereja ( = makkoillaan sängyssä puoliyheksään saakka ja käsitellään kokouslistaa, jolla on yksi asia: 1. § Uunon tulevat syntymäpäivät) ja perhepalavereja.

Palaverien jälkeen todettakoon, että sankarin nimenomaisesta toivomuksesta toimitaan näin:

1) Äiti pitää juhlapuheen niin, että "on kirjoittanut sen tietsikalla ja lukkee paperista".
2) Isosisko "vetäsee yhen biisin" eli esittää yksinlaulun.
3) Syntymäpäivälauluksi ei lauleta "Paljon onnea vaan" vaan Speden elokuvamusiikkia, sieltä erityisesti kappale: "Uuno, Uuno on numero yksi..." (Tämä toive saattaa olla pelkkä huumorintajuisen sankarimme vedätys. toim.huom.)
4) Mukaan tulevat omat muskariopet Mari ja Timo Liikkuvasta Laulurepusta!

Näyttää siltä, että pystymme vastaamaan kaikkiin toiveisiin.
Koska syntymäpäiväkutsut alkavat olla valmiina, meidän tarvitsee enää vain herkistellä ja valmistautua ilon kautta kolmen viikon kuluttua pidettäviin juhliin.

Ja iloisissa tunnelmissa pysymme taatusti, jos vilkaisemme odotellessamme tuoretta musiikkivideota, jossa tuleva sankarimmekin pääsi muskiikkiystäviensä kanssa pizzakokin ja -kuskin rooliin teemalla "Me halutaan pizzaa!"

Mamma mia, mikä meno! http://www.youtube.com/watch?v=k8-fcsYSqX